poniratsastusta ja pissavaivoja

Ihmisen mielen voima on uskomaton. Eilisestä saakka mun tissejä on särkenyt ja silti mä tiedän et tuskin ne oikeesti yhtään sen kipeemmät on kuin eilen aamulla. O:n pippeli sen sijaan on enemmän kuin kipeä ja mä en tiedä johtuuko se siitä etten itse voi tietää kuinka pahalta se tuntuu vai mistä mutta toi itku kyllä särkee mun sydämen ja toivon et mulla olis edes joku keino auttaa. Pissalle se menee vasta äärimmäisessä hädässä ja silloinkin se puristaa mua käsistä ja itkee ja pissaa ja itkee... voi pientä miestä. Aamulla mä istuin sen kanssa puolisen tuntia vessan lattialla rohkaisemassa toista pissalle, kun se ei kuitenkaan ollut käynyt liki kolmeentoista tuntiin ja pidätti ja pidätti ja pidätti.

L sai nukkua öisen formulansa jälkeen ja eipä siitä olis ollut O:n avuksi, joten noustava se olis ollut kuitenkin. Suunnattiin siis kirkkoon ja palmusunnuntain iloksi siellä oli lapsille vuohi ja kaksi kiliä ja kenguru ja aasi ja possuja ja kanoja JA poniratsastusta. Jeesuksesta viis, kunhan hupia riittää... no, ei nyt niinkään mutta yvä että saa sekä Jeesusta että hupia.