Siirry pääsisältöön

nopea aamu - hidas aamupäivä


Kello on muutamaa minuuttia vaille kymmenen ja tänä aamuna on jo leivottu leipää, tehty pannareita, paistettu pekonia, tehty vapaaehtoistyötä kirkolla ja kahviteltu... kun aikaisin nousee, ehtii paljon.

M oli mun mukana kirkolla ja sille oli ihan liikaa se tyhjä aula ja ne muutamat ventovieraat ihmiset, siis sille vieraat. Se on tottunut siihen et aula on täynnä ihmisä ja kukaan ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Kyllähän ne kaikki siellä tiesi et meidän stressaaja on erityinen, mutta silti olisin tarvinnut taas sen kyltin kaulaan, jossa sanotaan että tää lapsi on vähän epäkunnossa ja huolto on tilattu. Lopulta me lähdettiin kotiin M:n itkiessä. Kotona se paineli yläkertaan ”järjestämään”, kävi syömässä pannarinsa ja palas yläkertaan – järjestämään lisää. Suuri muutos entiseen on että se järjestäminen tuntuu oikeesti auttavan siihen sisäiseen epäjärjestykseen - edes hetkeksi - ja yläkerrasta palaa yleensä kohtuullisen hyväntuulinen lapsi.


jannut katsoo Aristokatteja, se on vähän turhan jännä



Eilinen talvi tuntuu unenomaiselta kokemukselta ja jos ei olis ottanut kuvia alkais jo epäillä sitä uneksi. Suorastaan surrealistista.

oliks meillä oikeesti eilen yli viis senttiä lunta?

Tän päivän ohjelma on sellainen lauantaivakkari, vähän sitä ja vähän tätä... ruokakauppaa, rautakauppaa, vaatteiden kierrätystä, puistoa...


pääsiäisruoho on ainakin toistaiseksi vähän harvanlainen

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää