Siirry pääsisältöön

kuka sä oot?


Musta tuntuu et me nyt vihdoin ja viimein ollaan päästy siihen tasaisen tavalliseen ”harmaaseen” arkeen. Ei se arki harmaalta tunnu, aurinko paistaa ja elämä on täyttä ja hyvää. Kaks sitruunakakkua – whole wheat, vähäsokerinen... M:lle evääksi – uunissa, edessä kuppi kahvia ja pojat katsoo leffaa, ja pyörii tässä jaloissa hakemassi milloin vettä, milloin pusuja tai haleja. Mä kuuntelen musiikkia ja L nukkuu ylhäällä flunssaansa pois.Kohta Kummitäti K ja Kummilapsi tulee kylään ja iltapäivällä mennään O:n fysioterapiaan. Hyvällä tavalla tavallista ja tasaista siis.

Eilen en olis jaksanut lähteä kirkkoon aamulla, kun aurinkokin paistoi niin ihanasti ja piha tuntui kutsuvan ja lenkkipolku ja... M halus kirkkoon ja pyhäkouluun, ja kirkkoon siis mentiin. Hyvä et mentiin, tuli hyvä mieli ja taas vähän uutta perspektiiviä eloon. Tuli tavattua ystäviä ja vaihdettua kuulumisia. Musta on ihan älyttömän makeeta et meillä on nelivuotias tarvittaessa patistamassa laiskaa mutsia sunnuntai aamuisin. Jossakin vaiheessa M kysyi et voitaisko me ens viikolla mennä siihen aikaisempaan jumalanpalvelukseen. Vastasin et joo voidaan, mutta miks? Koska hän haluaa olla vielä nopeemmin vaatteet päällä. Kysyin uudestaan kun olin ihan varma et tässä nyt oli joku oikee syy miks se haluu mennä kirkkoon kymmeneltä eikä yhdeltätoista, ja tulihan se sieltä kun vähän onki... Ne lapset siellä aikaisemmassa kirkossa on kuulemma kivempia. Tästä lähtien mennään siis aikaisempaan kirkkoon.

M sai tänään vihdoinkin uuden bussikuskin. Erilaisia sijaisia on ollut koko alkuvuoden ja välillä se on ollut myöhässä ja sit taas etuajassa ja aina eri tyyppi ja se erityyppiys on ollut M:lle aika rankkaa, Tänä aamuna meillä oli mukava vanhempi herra, M siltä heti kysyi et ”kuka sä oot?” – siis ei, mikä sun nimi on tai et mun nimi on M, mikä sun nimi on – ja se vastas et ”Mä oon Bruce, sun uus ja oma kuski. Kukas sä oot?”  M vastas et se on M ja oli tyytyväinen, niin minäkin.

Just nyt elämä rullaa eteenpäin omalla painollaan ja tuntuu helpolta. Sadetta seuraa aurinko ja sit taas jossakin vaiheessa uusi sade tai myrsky... nautitaan nyt tästä aurinkoisesta tyvenestä edes hetki. 


Kommentit

  1. Hei, tuolla nimissä taisi olla yksi freudilainen, laitoin vain jos ei ollut tarkoituksella. Mukavaa, että "harmaa" tuntuu hyvältä, ei kuulosta kyllä harmaalta, hyvältä vain! :)

    VastaaPoista
  2. Täältä lumisateen ja takatalven ja epätoivon keskeltä katson pioninjuurakoita kateellisena. Ihan mahtavaa!!!

    Ja mäkin tykkäään jo Brucesta.

    Ihana M kun pitää huolen perheen sielunravinnosta. Ja osaa valita seuransa. Hienoa kertakaikkiaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevätauringon lämpö tekee kyllä kieltämättä hyvää :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...