Siirry pääsisältöön

elämä on potta


Kun elämästä tulee potta. Mä olen syyllinen, pahasti... Yhteiskunnalliset asiat, maailmanpolitiikka, rauha, tasa-arvo ja kaikki muu on taka-alalla.

”Mitä teille kuuluu?” – O käy potalla. ”Ai sehän on kivaa” – Joo se on pissannut jo X kertaa ja kakannut kahdesti. ”Mut mitä teille kuuluu noin muuten?” – Ei mitään. O käy potalla. K ei käy.

Meidän elämästä on tullut harvinaisen epämielenkiintoista muiden silmissä. Me käydää potalla, tai siis yksi käy. Kasvatuksellisesta näkökulmasta on makeeta nähdä miten potalla kävijä jakaa karkkinsa sen kateellisen kanssa – eikä tosiaan ole pyydetty näin tekemään. Jotakin on jossakin välissä kuitenkin ilmeisesti tehty oikeinkin. 


Kommentit

  1. XD

    Ja
    Ihana, ihana O... Niin hellyttävää ja kilttiä. <3

    /Älskling

    VastaaPoista
  2. Hyvä, O! Ei se mitään, jos elämä on väliaikaisesti yhtä pottaa! :D

    Ja terkkuja M:lle. Autismiblogin kautta tänne eksyin. Olen ite vähän vanhempi AS-tyttö, joten M:n kuulumiset herättää aina monenlaisia tuntemuksia. Kiitos, Yksis, että jaksat ja rohkenet kirjoittaa tällaista blogia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Kivaa ja ihanaa kun tulit, mun tietynlainen haaveen täyttymys saada mukaan myös AS-lukijoita :)

      Poista
  3. Upeeta, mahtavaa O! Tässä asiassa hän on kehittynyt nopeammin kuin K. Kyllä kannattaakin antaa rutkasti posittiivista palautetta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...