Siirry pääsisältöön

prinsessapääsiäinen


Kiitos kaikille kauniista sanoista ja ajatuksista ja kannustuksista ja...

Mun mieli on vähän hassu. Se hyppää aina tällaisissa kohdissa elämää sellaiseen yltiörationaaliseen toimintamoodiin. Ihan samalla tavalla kävi silloin tammikuussa kun M sairastui. Itkin ja vasta jälkikäteen. Totaalisen järkiperäisesti siis mennään vaikka mielikuvitus ajaakin aina välillä asioiden edelle. Silloinkaan en mielessäni suunnittele omia hautajaisia tai katso itseäni kuihtuneena sairaalavuoteella vaan mietin millaisen peruukin ostaisin tai et kuka hoitais lapsia jos olisin sairaalassa ja... 4/5 ohutneulanäytteeseen joutuneista saa kuitenkin puhtaat paperit.  Kieltäydyn ajattelemasta sitä että näitä todennäköisyyksiä on ennenkin osunut kohdalle ja todennäköisyys oli silloin yhden suhteessa tuhansiin. Tissi on eilisen survonnan jäljilta kipeä, tosi kipeä. Yöllä valvoin ja mietin käytännön asioita.

Aamiaisella mun lapsista ne vähemmän erilaiset osoitti kehityksen merkkejä. M:n sortteeratessaan aamiaistaan, molemmat jannut söi omat voileipänsä voileipinä... leipää, voita, kinkkua/juustoa - normaalisti. Musta se tuntui ihanalta ja nauroinkin niille et niillä ei oo aavistustakaan miten paljon se näky mua ilahdutti.

Me ryhdytään nyt viettämään pääsiäistä. Lähdetään Ikeaan ostamaan M:n uuteen huoneeseen prinsessajuttuja, luistelemaan Suomikoululaisten kanssa ja nauttimaan kesäisestä säästä.

Prinsessa ja sen... eh, hovilääkäri?

Tää kuva hupaisuudessaan kertoo taas enemmän kuin tuhat sanaa... myös iltapala pitää tarvittaessa lajitella.

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää