ihana viikonloppu

Tänään kuunnellesani jumalanpalveluksessa puhetta onnellisuudesta, mietin miten onnellinen olenkaan – tässä ja nyt.

Ensi sunnuntaina tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun kävin ekaa kertaa meidän kirkossa. Tuntuu huikeelta, että siitä todella on jo vuosi. Silloin tilanne oli ihan kamalan toisenlainen, M oli vasta saanut diagnoosinsa, mä itse sairastuin ja kaikki tuntui pyörivän ympärillä. Muutenkin tuntui että viimeiset vuodet oli olleet yhtä kaaosta ja elämä taistelua ylipäätään pinnalla pysymisestä. Olin aivan totaalisen puhki, väsynyt ja ihan vaan loppu. Vuodessa ollaan kuljettu tietynlaiseen seesteiseen tasapainoon, saatu viimeinkin hengähtää. Oli hyvä hetki istua kuuntelemassa tunti onnellisuudesta. Istua kuunnella ja olla kiitollinen. Hyvä päivä nauttia ehtoollinen.

Iltapäivä ja ilta vierähti naapurin viinibileissä... törmättiin kirkossa ja saatiin kutsu kylään. Yksi viinilasillinen paisui isoiksi naapurikemuiksi ja grillibileiksi. Lapset juoksi pihalla vesileikeissä, koirat hääräs jaloissa ja viiniä meni – monta pulloa. Mietin siellä istuessani et miten meidän naapuritkin on niin ihania ja kivoja ja meillä niin mukavaa yhdessä. 

Ihana viikonloppu.

Huomenna aamukahdeksaksi raamattuleirille ja leiriltä suoraan terapiaan... voin vaan aavistella miten väsynyttä ja kiukkuista joukkoa mulla on huomenna kyydissä alkuillasta. Onneksi vasta huomenna.