arjen sisustuskuvia

Eksyin eilen tänne. Muistaakseni olen sanasen jo jossakin vaiheessa tästäkin kirjoittanut, siis siitä etten oikeesti tiedä kuka niissä sisustuslehtien kodeissa asuu. Enemmän kuin siisteyttä ja harmoniaa, mä kuitenkin ihmettelen sitä miten niillä ihmisillä a) on aikaa ja b) miten tavallisilla työtätekevillä ihmisillä on rahaa rakentaa omin käsin kivitalo jostakin pelastetuista ja dyykatuista palasista meren rannalle Espooseen... ja siinä samassa ne käy töissä ja niillä on neljä alle kouluikäistä lasta ja ah, miten ihana ja kaunis ja seesteinen koti.

Innostuin ottamaan kuvia ihan tavallisena aamupäivänä – L nyt sattuu olemaan lomalla – sen jälkeen kun olin tullut lenkiltä. Hikisenä, matkalla suihkuun räpsin ekat kuvat ja ne kolme viimeistä siinä vaiheessa kun lapset oli jo lastattu autoon ja oltiin lähdössä kohti... no, Klinikkaa tietty. En siivonnut, en järjestänyt, en etsinyt erityisen suotuisia kuvakulmia. Tällaiselta meillä ihan oikeesti näyttää, useimmiten - kiitos L:n.

Me ei pedata sänkyjä oikeestaan koskaan. Meillä ei edes ole sellaista vehjettä kuin päiväpeitto.

Tää on L:n kauhistus... se ei voi mitenkään käsittää, miten jonkun yöpöytä voi  näyttää tältä...

L on suihkussa kuvanottohetkellä ja siks siinä on lattialla pyyhe

mun lavuaari ja mun rojut

L:n lavuaari ja sen rojut. Mä en myöskään juuri silitä - ikinä - mitään.