Siirry pääsisältöön

terapiapäivä kangasalla

Huvikummussa kaik’ hyvin. Ei huutavia miehiä puistoissa, eikä oikeastaan paljon muutakaan. Päivän puheenaiheet on olleet kuinka paljon jäätelöä saa nielurisaleikkauksen jälkeen ja eteen osunut auto-onnettomuus. Siinäpä ne tärkeimmät.

Mä olen onnellinen siitä että M:n syömisryhmä, ryhmä jossa laitetaan yhdessä ruokaa ja syödään ja maistellaan, saatiin kokoon ja se alkaa parin viikon sisällä. Ryhmää vetää toimintaterapeutti ja puheterapeutti. Olen onnellinen myös siitä että mun prinsessa ymmärtää miksi sinne leikkaukseen mennään, ja vielä senkin että sen jälkeen syömisen pitäis olla helpompaa. Itse M iloitsi asiasta tänään autossa... ”After my tonsillectomy – joo se osas tän ison sanan – I can eat whatever I want and I’ll be able to keep up with all my friends when having snack AND I will get to eat ice cream for one whole week”


Autokolarista taas keskusteltiin pitkään ja hartaasti… mistä se toinen auto tuli? Miksi se tuli? Miksi näin kävi? Sattuiko ketään? Miten ne pääsee kotiin? Mistä ne saa uudet autos jos vanhaa ei kerran voi korjata ja miten se sutovakuutus nyt oikein sit toimii...

päivän päätapahtuma

pitkästä aikaa ihan oikee asukuva... Mekko - Madewell, kengät - TOMS






Kommentit

  1. Mistä mä saan Tomsit? Yhyyy! Paljonko ne kustantaa siellä? Ihana mekko sulla!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saitkin jo vastauksen ja Amazonista varmaan löytyy lisää... muista että kannattaa ostaa normikokoa pienemmät :)

      Poista
    2. ..aaah, niin ja täällä niitten hinta vaihtelee mallista riippuen $35-70

      Poista
  2. Stockalta löytyy tavaratalosta ja verkkokaupasta :) Jos siis Suomesta kyselet.

    -3:n äiti-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Täytyy käydä hakemassa, kun vielä on kesää jäljellä... vai onko?

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...