luku jossa O pesee tukan

Mikä on Sensorisen Integraation häiriö? Moni on mulle puuskahtanut et sehän on vaan yks uusi diagnoosi näitten ”laitetaan jokaiselle lapselle joku lappu kaulaan” diagnoosien listassa. Samalta listalta löytyy ADHD ja ADD ja myös autisminkirjo. Sinällään, diagnooseista viis mutta jos niiden kautta ongelmaan on mahdollista saada apua niin annetaan sitten se lappu kaulaan. Diagnooseilla avataan myös monia sellaisia ovia jotka muuten pysyisivät visusti kiinni.

Mikä se SI-häiriö sit on? Ootko tavannut lapsen joka peittää korvansa kun koira haukkuu, ovikello soi tai joku käynnistää sähkövatkaimen? Entä tunnetko jonkun, joka herkeämättä kysyy mistä mikäki ääni tulee? Silloinkin kun sinä itse et oikeastaan kuule mitään. Tiedätkö jonkun joka haluaa pitää sukat väärinpäin jalassa tai joka ei käytä sukkia ollenkaan, koska ne tuntuu pahalta jaloissa? Oletko nähnyt lapsen joka ei halua kävellä paljain jaloin – ikinä? Voihan näitten juttujen kanssa vaan elääkin, mutta kun perhe on näitä aistien yli- ja aliherkkyyksiä pullollaan on elämä paikoin aika haastavaa. Ehkä isa niistä menis itsellään ohikin? Tai ehkä niihin vaan tottuis? Sen osaan sanoa, että olen 41-vuotiaana edelleen meluherkkä ja että jos saan valita ei mulla oo sukkia jalassa – ikinä. Sukat puristaa ja kutittaa ja ahdistaa – aina.

Maaliskuun puolivälin tietämissä kirjoitin O:n kylpykirjasesta ja siitä et ne harjoittelee kylpemistä terapiassa. Nyt eletään heinäkuun puoliväliä ja O on oppinut käymään suihkussa, itse ja yksin. Kukaan ei saa tulla lähelle O:n peseytyessä. Kylvystä puhuttaessa se edelleen huutaa raivokkaasti ettei aio kylpeä, vaikkei kukaan ole sitä kylpyyn tunkemassakaan. Mun sylissä se tulee paljuun ja jopa uima-altaaseen. Kylpy sitä vaan ahdistaa ja pahasti. Tähän liittyen on naamanpesu hankalaa, puhumattakaan hiuksista. Tänään O pesi mun avustuksella hiuksensa – no niskapuolelta – ekaan kertaan kuukausiin. Ilman itkua, ilman kauhua, ilman paniikkia. Mä sain laittaa takatukkaan shampoota ja se itse huuhtoi sen pois suihkun alla. Meillä on toivoa, että jouluun mennessä me saadaan koko kuontalo pestyä.

Sensorisen Integraation häiriö voi siis ilmetä vaikeutena hoitaa päivittäisiä toimia. O harjoittelee kylpemistä edelleen terapiassa – pallomeressä. Se harjoittelee paljain varpain kävelemistä riisiammeessa ja käsien sotkemista sormivärein.

M:n kohdalla se ilmenee myös niin ettei tavallinen kosketus tunnu hyvältä. Sitä pitää puristaa ja rutistaa ja siks se tarttee sen painopeitonkin. Usein tavallinen peitto tuntuu pahalta. L tykkää painavasta peitosta ja mä oon monesti nauranut ompelevani sillekin painopeiton. Myös K tykkää painopeitosta, K hakee kosketusta, mitä tukevampi, sitä parempi. Siksi se tykkää juosta päin huonekaluja ja kiehnää itseään milloin mihinkin. Ilmeisesti tän tavallaan puutteellisen viestin takia K edelleen laittaa asioita suuhun, kuin kokeillakseen miltä ne tuntuu.

SI-häiriö ilmenee monella tapaa. O on kömpelö, varovainen ja usein pelokaskin. K taas sellainen rämäpääsähköjänis ja M vähän molempia. Kaikilla kolmella on ongelmia tunnistaa erilaisia aistimuksia. 

K siirrettiin syömään toisaalle kun kenenkään ruokailusta ei muuten tullut mitään