Siirry pääsisältöön

sukkahousuvinkki

Mä en tiedä onko Pirkka-lehteä enää edes olemassa, saati sitten "niksi Pirkkaa" ja niksipirkan sukkahousuvinkkejä. Silloin kun vielä asuin Suomessa se oli ihan oikeasti olemassa ja mulla on niistä sukkisvinkeistä koottu kirjakin jossakin tuolla kirjahyllyjen uumenissa...

Mä oon aikani haaveillut sellaisesta härpäkkeestä, joka tulee käsivarteen ja sinne saa tungettua puhelimen lenkin ajaksi, jotta sitä ei tartte kanniskella kädessä kun joku ääliö on mennyt poistamaan taskut urheiluvaatteista... Ne käsivarsihärpäkkeet on muuten yllättävän kalliita kun viime viikolla sellaista satuin yhdessä alan liikkeessä katselemaan. En maksa $50 jostakin, minkä itsekin osaan tehdä. Päätin siis tehdä sen itse, ihan hienosti kuminauhasta ja tarranauhasta ja kosteutta kestävästä goretex-kankaasta. Käytännössä unohdin tän idean autuaasti, kunnes taas seisoin vaatehuoneessa juoksuvaatteissa ja ietin mihin helvettiin sen puhelimen taas tunkisin... rintsikoihin? Hölskyy ikävästi ja kastuu hiestä. Housuihin? Kastuu hiestä ja on olemassa vaara että se liukuu ulos shortsien lahkeesta... Keksin siis pikaratkaisun. Sukkahousuista.

1. vanhat mustat äitiyssukkahousut - ihan tavallisetkin kelpaa

2. leikkaa toisesta lahkeesta sellainen 40cm pätkä, alkaen sieltä varpaista ja  jos ei ole kantavahviketta. Jos sun sukkiksissa on kantavahvike, aloita nilkasta.

3. taita kaksinkerroin

4. pujota käsivarteen avonainen puoli ylöspäin ja tunke puhelin taitokseen - voila!

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää