Siirry pääsisältöön

silta ylitse vilkkaan tien

Sunnuntai-iltana naapureiden kanssa viinitellessä ja grillatessa tuli puheeksi myös toi kulmakunnan päätien siltaprojekti. Mä olin jotenkin ajatellut että ne rakentaa ylikulkua pyöräilijöille ja jalankulkijoille, vähän toki hämmästelin sen leveyttä ja tuumasin että ehkä siitä halutaan rakentaa turvallisempi ratsastajille. Muutkin oli siltaa tuumanneet ja yksi jopa googlannut työmaan ja kas, mehän saadaan silta eläimille. Maisemoitu ylikulkuväylä peuroille, karhuille, kojooteille, ilveksille ja kait myös sille kulmakunnan puumaparille... sinne laitetaan infrapunakamerat kuvaamaan sillan ylittäjiä ja yks naapureista jo nauroi että ainakin filmille päässee yks nainen ja sen jättimäinen keltainen labbis. Toinen oli sitä mieltä että siltaa ylittänee teinit ja majoittuvat sinne polttelemaan ruohoa.


Projektilla on hintaa $4.5 miljoonaa ja aika moni on ollut sitä mieltä että rahat olis voinut käyttää järkevämminkin. Toivottavasti se kuitenkin täyttää tarkoituksensa ja eläimet löytävät sen, JA osaavat siirtyä ylittämään tien sitä pitkin. Onhan näistä eläinten ylitys- ja alitusväylistä hyviä kokemuksia ainakin Suomessa. Täällä nyt ei hirven kokoisia tienylittäjiä löydy eli varsinaisesti projekti ei tule säästämään ihmishenkiä, peltiä ja eläimiä kylläkin.

Ohessa filminpätkä, josta näkyy niitä potentiaalisia asiakkaita tälle projektille. Mukana ainakin ystävämme pesukarhu, peura ja nalle luppakorva. Video on pitkä, mutta mielenkiitoisemmat tulee nähtyä ekan puolitoistaminuuttisen aikana.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...