Siirry pääsisältöön

ihanat aamut

Mä en muista koska olisin viimeksisaanut istua ihan rauhassa aamua tässä pöydän ääressä... ehkä siitä ei oo kauaakaan ja ihmisen muisti on vaan lyhyt. Tänään kuitenkin nautin pitkästä aamusta lasten kuluttaessa Netflixiä ja Amazonia.

Me herättiin K:n kanssa ekoina, K halus katsoa telkkaria. Lähdettiin kuitenkin Koiran kanssa aamusumuun, me kolme – K, Koira ja mä. Sumuiset aamut on etuajassa, ei näitä odotettu ennen syyskuuta. Tultiin sisään ja K halus katsoa telkkaria. Ruvettiin tekemään pannareita aamiaiseksi. K piti mulle autotallin ovea ja auttoi mittaamaan ja sekoittamaan ja söi jauhoja minkä kerkis – siis paljaaltaan.  Paistettiin pannarit yhdessä ja K halus katsoo telkkaria. Istuttiin sylikkäin ja juteltiin, K hyppi mun sylissä paikallaan ja välillä sohvassa... ylös alas, eteen, taakse, ylös alas, mun päälle, eteen taakse... Saako katsoo telkkaria? Lovutan ja kysyn: ”Mitä haluisit katsoa?” – Jotain muuta. Kysyn uudestaan: ”Mitä se olis se joku muu?” – Jotain muuta. Se vastaa uudestaan. Se vastaa aina samalla tavalla, jotain muuta – something else.  ”Tänään saat valita kun ollaan tässä kahdestaan ja muut nukkuu vielä. Katsotaanko ja valitaan yhdessä?” – Joo. Jotain muuta. Valitaan yhdessä ja lopulta se osaa kuitenkin valita ihan itse. Jätän sen katsomaan Tuomas Veturia ja kuulen kuinka se samalla hyppii ja mukeltaa sohvassa, mun ikiliikkuja. Mä rakastan sitä ja meidän yhteistä aamuhetkeä.

Mietin meidän arkea. Mietin miten hyvää ja täyttä ja ihanaa se on. Mietin niitä hetkiä kun voimat on vähissä. Mietin onko ne oikeesti niin rankkoja ne hetket vai teenkö vaan asioista vaikeampia kuin ne onkaan. Jaksaisinko pidemmälle jos ajattelisin toisin? Onko kaikkien muidenkin lapset sit kuitenkin ihan samanlaisia kuin meidän ja mä vaan luulen et tää meidän elämä on jotenkin monimutkaisempaa?

Iltaisin kuuntelen M:n kuorsausta vieressäni. Mietin sen nielemisvaikeuksia. Onko ne psyykkisiä vai pitäiskö sen nielurisat käydä tarkistuttamsaa uudestaan? Medikalisoinko lapsiani?

Yläkerrassa odottaa kasa puhdasta pyykkiä. Pitäis laittaa eväät ja lähteäkirjastoon. Ens kuun kalenteri odottaa tekemistään. Pitäis tulostaa M:n psykologipaperit ja koulutarvikelista ja... O tulee tähän viereen ja haluaa syliin, kauhukaksikko katos telkkarin edestä yläkertaan riehumaan. Kuulen kun ne juoksee. Tiedän että kohta ne pyykit on levitetty pitkin yläkertaa. Menen kohta, nyt me syödään vähän mustikoita mun ihanan filosofin alun kanssa.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...