viikko pulkassa

Vika leiripäivä esityksineen on takana ja edessä on taas paluu siihen puolihataraan normaaliin. Leiri teki hyvää koko joukolle, ennen kaikkia sinä harjoitusjaksona tulevaa varten. Oletettavasti meillä lauletaan ja tanssitaan leirimusiikin tahtiin vielä pitkään. Vikan leiripäivän kunniaksi pojat vetelikin sit kunnon nokoset kotona päivän päätteeksi. O nukkuu edelleen ja K ja M leikkii leiriä keskenään.

Esityksen jälkeen luovuttaessani ”omia” lapsiani vanhemmilleen juttelin yhden – neljän lapsen - äidin kanssa ja todettiin yhdessä miten moninkertaisen upeeta on nähdä näitten erityisten pärjäävän. Ei siksi että ne on erityisiä, vaan siksi että vanhempana tietää minkälaisen matkan ja työn takana on ollut tulla siihen kohtaan jossa toinen pärjää yhtenä ryhmästä, ilman että siitä suoraan näkee että se on jotenkin erilainen. Samaa tolkutonta ylpeyttä tunsin tänään omastani. M lauloi ja tanssi, paremmin kuin moni muu omasta ryhmästään.

Tänään me saadaan meidän kesälemmikki, "Buddy". Buddy on marsu ja se asuu meillä kuukauden, sillä oleteksella ettei Koira pääse siihen käsiksi ja syö sitä. Lapset on innoissaan ja riitelee siitä kuka saa nukkua Buddyn kanssa samassa huoneessa.