Siirry pääsisältöön

kesäkoulu ja syömisterapia alkaa

Ihan alkuun lähetän pienen rukouksen sille joka sitä nyt tarvitsee... olette ajatuksissa ja sydämessä – koko perhe.

Meillä ihan tavallinen maanantai-aamu - tai no semitavallinen Ystävä - mutta siis heinäkuun eka, kamera käy aina kun muistan, lapset katsoo Jake and The Neverland Pirates ja mä kirjoitan. Aamusta leivottiin sämpylöitä - tai aamuhan se kai on edelleen - ja syötiin tuoretta leipää ja mansikkahilloa. Pojat söi, M järjesteli legojaan. Koira pyörii jaloissa ja esittää ei enää niin vienoja pyyntöjä päästä pissalle... niitä lienee pakko kuunnella.

Hetken päästä palaan lämpöä hohkaavasta aamusta sisään jääkaappiin ja asetun takaisin hautomaan takapuoltani tähän samaan kyökin tuoliin. O huutaa pyyhkimään ja elämä on ihanan tavallista.

Aamupäivällä ei ole ohjelmaa, iltapäivällä alkaa M:n kesäkoulu, se syömisterapia ja molemmilla pojillakin on terapiansa... iltapäivä asutaan siis Klinikalla. Mä toivon ettei mun tän päivän jälkeen tartte vähään aikaa pitää ruokapäiväkirjaa kenellekään. Pitäis kaivaa ne kesäkoulun käyttöohjeet jostakin sähköpostin uumenista. Mitä sille pitää pakata mukaan? Mitä pitää olla päällä? Tarvitaanko tossuja?

Mietittiin eilen L:n kanssa sitäkin vaihtaria et ne ehdottaa huomenna M:lle ahdistuslääkitystä. Selkeestihän sitä ahdistaa, ja pahasti. Elämä kun tuntuu olevan yhtä legotornia ja lajitelmaa ja sit sitä syömättömyyttä. Mitä tapahtuu syksyllä kun se uusi koulu oikeesti alkaa? Miten me selvitään siitä muutoksesta? Huomenna ollaan toivottavasti viisaampia ja meillä on ainakin seuraava osoite ja puhelinnumero ja paikka jossakin jonossa.


L:llä on enää kolme päivää töitä ja sit se on lomalla puolitoista viikkoa ennen kuin aloittaa uuden – lomattoman – työn. Torstaina juhlitaan itsepäisyyttä ja sunnuntaina lähdetään meidän autiomaamatkalle. 

M:aa selkeesti vähän enemmän jännitti kun naapurin poika tuli ekaa kertaa meille leikkimään. Niin jännitti muakin.

Lopulta ne onneksi kuitenkin leikki.

M:n salainen rakkas on sukkahousut... myös silloin kun ulkona on +38C

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää