Siirry pääsisältöön

kesäkoulu ja syömisterapia alkaa

Ihan alkuun lähetän pienen rukouksen sille joka sitä nyt tarvitsee... olette ajatuksissa ja sydämessä – koko perhe.

Meillä ihan tavallinen maanantai-aamu - tai no semitavallinen Ystävä - mutta siis heinäkuun eka, kamera käy aina kun muistan, lapset katsoo Jake and The Neverland Pirates ja mä kirjoitan. Aamusta leivottiin sämpylöitä - tai aamuhan se kai on edelleen - ja syötiin tuoretta leipää ja mansikkahilloa. Pojat söi, M järjesteli legojaan. Koira pyörii jaloissa ja esittää ei enää niin vienoja pyyntöjä päästä pissalle... niitä lienee pakko kuunnella.

Hetken päästä palaan lämpöä hohkaavasta aamusta sisään jääkaappiin ja asetun takaisin hautomaan takapuoltani tähän samaan kyökin tuoliin. O huutaa pyyhkimään ja elämä on ihanan tavallista.

Aamupäivällä ei ole ohjelmaa, iltapäivällä alkaa M:n kesäkoulu, se syömisterapia ja molemmilla pojillakin on terapiansa... iltapäivä asutaan siis Klinikalla. Mä toivon ettei mun tän päivän jälkeen tartte vähään aikaa pitää ruokapäiväkirjaa kenellekään. Pitäis kaivaa ne kesäkoulun käyttöohjeet jostakin sähköpostin uumenista. Mitä sille pitää pakata mukaan? Mitä pitää olla päällä? Tarvitaanko tossuja?

Mietittiin eilen L:n kanssa sitäkin vaihtaria et ne ehdottaa huomenna M:lle ahdistuslääkitystä. Selkeestihän sitä ahdistaa, ja pahasti. Elämä kun tuntuu olevan yhtä legotornia ja lajitelmaa ja sit sitä syömättömyyttä. Mitä tapahtuu syksyllä kun se uusi koulu oikeesti alkaa? Miten me selvitään siitä muutoksesta? Huomenna ollaan toivottavasti viisaampia ja meillä on ainakin seuraava osoite ja puhelinnumero ja paikka jossakin jonossa.


L:llä on enää kolme päivää töitä ja sit se on lomalla puolitoista viikkoa ennen kuin aloittaa uuden – lomattoman – työn. Torstaina juhlitaan itsepäisyyttä ja sunnuntaina lähdetään meidän autiomaamatkalle. 

M:aa selkeesti vähän enemmän jännitti kun naapurin poika tuli ekaa kertaa meille leikkimään. Niin jännitti muakin.

Lopulta ne onneksi kuitenkin leikki.

M:n salainen rakkas on sukkahousut... myös silloin kun ulkona on +38C

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...