Siirry pääsisältöön

kesäkoulu ja syömisterapia alkaa

Ihan alkuun lähetän pienen rukouksen sille joka sitä nyt tarvitsee... olette ajatuksissa ja sydämessä – koko perhe.

Meillä ihan tavallinen maanantai-aamu - tai no semitavallinen Ystävä - mutta siis heinäkuun eka, kamera käy aina kun muistan, lapset katsoo Jake and The Neverland Pirates ja mä kirjoitan. Aamusta leivottiin sämpylöitä - tai aamuhan se kai on edelleen - ja syötiin tuoretta leipää ja mansikkahilloa. Pojat söi, M järjesteli legojaan. Koira pyörii jaloissa ja esittää ei enää niin vienoja pyyntöjä päästä pissalle... niitä lienee pakko kuunnella.

Hetken päästä palaan lämpöä hohkaavasta aamusta sisään jääkaappiin ja asetun takaisin hautomaan takapuoltani tähän samaan kyökin tuoliin. O huutaa pyyhkimään ja elämä on ihanan tavallista.

Aamupäivällä ei ole ohjelmaa, iltapäivällä alkaa M:n kesäkoulu, se syömisterapia ja molemmilla pojillakin on terapiansa... iltapäivä asutaan siis Klinikalla. Mä toivon ettei mun tän päivän jälkeen tartte vähään aikaa pitää ruokapäiväkirjaa kenellekään. Pitäis kaivaa ne kesäkoulun käyttöohjeet jostakin sähköpostin uumenista. Mitä sille pitää pakata mukaan? Mitä pitää olla päällä? Tarvitaanko tossuja?

Mietittiin eilen L:n kanssa sitäkin vaihtaria et ne ehdottaa huomenna M:lle ahdistuslääkitystä. Selkeestihän sitä ahdistaa, ja pahasti. Elämä kun tuntuu olevan yhtä legotornia ja lajitelmaa ja sit sitä syömättömyyttä. Mitä tapahtuu syksyllä kun se uusi koulu oikeesti alkaa? Miten me selvitään siitä muutoksesta? Huomenna ollaan toivottavasti viisaampia ja meillä on ainakin seuraava osoite ja puhelinnumero ja paikka jossakin jonossa.


L:llä on enää kolme päivää töitä ja sit se on lomalla puolitoista viikkoa ennen kuin aloittaa uuden – lomattoman – työn. Torstaina juhlitaan itsepäisyyttä ja sunnuntaina lähdetään meidän autiomaamatkalle. 

M:aa selkeesti vähän enemmän jännitti kun naapurin poika tuli ekaa kertaa meille leikkimään. Niin jännitti muakin.

Lopulta ne onneksi kuitenkin leikki.

M:n salainen rakkas on sukkahousut... myös silloin kun ulkona on +38C

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää