Siirry pääsisältöön

torstai

Ei meille kuulu mitään muuta kuin sitä samaa leiriä ja lihasrelaksantteja kolmesti päivässä. M kiitettävästi kantaa mulle mun käsilaukkua ja O:lla on uhmatuhma huipussaan, sille sopivasti puolisen vuotta "myöhässä" veljeen nähden. K:n - ja siis myön O:n - ope tänään tokas mulle että meidän K on melkoinen persoona... en tiennyt miten siihen pitäis suhtautua, kun en osannut päättää oliko se komentin antaneelta positiivinen vai negatiivinen arvio. K kun ON melkoinen persoona, katsoi sitä ihan miltä kantilta tahansa. Istun ekaa kertaa kokopäivänä koneella ja nytkin vain parin sanan verran...

Huomenna on vika leiripäivä ja viikosta ollaan selvitty kaikinpuolin kunnialla. Samalla ollaan epäilemättä saatu esimakua siitä, miltä syksy näyttää kun M siirtyy isoon kouluun, pojat eskariin ja mäkin vielä lähden opintielle.



Kommentit

  1. Koetapa käydä jollain hyvällä hierojalla, fysioterapeutilla tai vaikka osteopaatilla tms. Minullakin on ollut jo vuosikausia ajoittain niska-hartiaseudun ongelmaa. Lihasrelaksantit ja kipulääkkeet ovat minusta ihan silkkaa rahanhukkaa, ei niistä ole ollut juuri mitään apua. Veiväthän ne kivulta pahimman terän ja sai niillä pään sekaisin, mutta siihen se sitten jäikin. Osaava ammattilainen sen sijaan osaa vapauttaa jumit samantien ja katsoa myös mitä ongelman taustalla voisi olla. Jos saa tehtyä vaikka vähän täsmäjumppaa ongelmakohtaan, ei niskajumi uusi niin helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, mun lääkäri on osteopaatti :) aloitetaan nyt eka kymmenen päivää tällä relaksaatilla, sillä joku ihme lajike josta pää EI mene sekaisin - aika hulppeeta! Ja sit kymmenen päivän kuluttua takaisin sen vastaanotolle seuraavaan vaiheeseen :) Ongelman syynä on mun pohjaton käsilaukku ja sit samalla tää varsin epäergonominen kirjoitusasento :)

      Poista
  2. Toivottavasti niskajumi paranee pian! Btw, olen Seattlessa elokuuntoisella viikolla, jos ehdit kaffeelle?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...