Siirry pääsisältöön

as good as it gets

Aika aikaansa… en muista että paluu arkeen olis koskaan ollut niin tervetullut kuin tänään. Koulubussiin, kouluun, koulubussista, koulusta, kouluun...

Aamupäivän mietin miksi ihmeessä tulen aina tunkeneeksi lusikkani kaikensortin soppiin ja siinä sivussa väsäsin ansioluettelonrunkoa ja luin vähän Johanneksen evankeliumiakin... vastaan saamaani haasteeseen ja luen – kyllä – raamattua. Johanneksesta kuulemma kannattaa aloittaa ja edetä Luukkaan evankeliumiin. En osaa sanoa. Appi kysyi olenko lukenut raamatun, vastasin että olen lukenut raamattua mutta en raamattua – siis kokonaan.




M makasi auringossa sohvalla... peiton alla, aurinkolasit päässään ja muistutti mua kovasti Isoäidistään – niin kuin niin kovin monta kertaa aiemminkin. Välillä se kävi tekemässä läksyjään ja palasi sitten taas sohvalle. Koulusta se toi mukanaan nivaskan palkintoja ja kunniakirjoja. Tuntuu hullulta että jo viisivuotiaana voi olla ”honor student” – erityisen ansioitunut oppilas. Äitinä, ja ikioman autistini äitinä olen tietysti pakahtua ylpeydestä... siitä että minun erityiseni on erityisen ansioitunut akateemisesti. Se mitä järkeä on pistää viisivuotiaat paremmusjärjestykseen... siitä en osaa sanoa mitään, tai eihän siinä ole mitään järkeä. Otan jokaisen plakaatin kuitenkin vastaan ylpeydellä. Kahdessa tunnissa se on tehnyt jokaikisen kotiin lähetetyn tehtävän, kahden viikon ajalta. Viimeiseksi se lukee mun kanssa, tai oikeastaan mulle kolme kirjaa... sekin oli kotitehtävä. Mä alan uskomaan että ylisuorittaminen on geneettistä, ei opittua.





K sen sijaan kertoo mulle ettei kouluun saa tulla housuissa joissa on vyö. Joskus syksyllä se sanoi että ope oli sanonut ettei ”skinny jeans” ole kouluvaate... missä sen sitten pitää sinne mennä? Yöpaidassako? Farkut ja sammarit on näköjään ruletettu pois laskuista. Eniten mua korpeaa se että saan viestin lapsen kautta. Jos lapsen vaatetuksen kanssa on ongelma, on syytä ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen eikä ruotia asiaa lapselle – kolmevuotiaalle. Toiseksi.... K on erityisoppilaan statuksella erityislapsille suunnatussa, erityisessä opinahjossa. Moni K:n luokkatovereista on edelleenkin vaipassa, K käy kuitenkin itsenäisesti vessassa, eikä koko kouluvuoden aikana ole käynyt yhtään vahinkoa. On opettajatiimin laiskuutta nipottaa siitä että ne joutuu auttamaan mun kolmevuotiasta vyön tai housujen napin kanssa.

O:n koulussa taas... täytin ilmoittautumisen seuraavalle kouluvuodelle, neljä päivää viikossa pre-K –luokalle ja kirjoitin shekin. Kysyin rehtorilta vieläkö luokalle mahtuu... ilmoittautuminen kun on ollut käynnissä jo kaksi viikkoa. Vastaus oli että kyllä meidän lapsille aina löytyy tilaa.


Ihanaa arkea!





Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää