Siirry pääsisältöön

kun ällä sähköauton osti

L aloittaa sen autonostamisensa aina samalla tavalla, se kertoo ettei se missään nimessä ole ajatellut vaihtaa autoa... näin tälläkin kertaa.

L:n Focus asui meillä vuoden, vähän alle... tälle uudelle pitäis nyt asentaa oma sähkötolppa autotalliin, olkoonkin et sähkölaitos maksaa lystistä osan ja verottaja toisen, itselle jää vain muutama satanen. Just nyt se on tuolla autotallissa lykättynä ihan tavalliseen pistorasiaan, käytännössä samaan meidän arkkupakastimen kanssa... pakastin ja auto. Pakko myöntää että tällä kertaa uusi tulokas kiinnostaa myös allekirjoittanutta, eikä vähiten siksi että yön latauksella ajaa pelkällä sähköllä 38 km ja latauspisteitähän meidän viheriälässä alkaa olemaan tiheämmin kuin bensa-asemia... kauppakeskuksissa, sairaaloissa, lääkäriasemilla, kouluissa, ruokakaupassa. Jos miettii ajoreittinsä ja systeeminsä, ei bensaa tarvitse ostaa koskaan...




tankki täyteen - sähköä - suoraan seinästä






Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi1. helmikuuta 2014 klo 4.46

    Aika makee!! =)

    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa1. helmikuuta 2014 klo 9.34

      Niin mustakin, ja jotenkin absurdia laittaa auto pistorasiaan kiinni kun tulee kotiin :)

      Poista
  2. Nina1. helmikuuta 2014 klo 21.05

    Meilla on toissa naille ihan oma parkkialueensa - topseli tolppaan ja auto lataukseen .... L ja mun puolisko J tulisivat hyvin toimeen: meilla tama keskustelu sahkoautosta kun on frequent topic. En olisi yllattynyt, jos taman viimeisimman tyomatkan jalkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa2. helmikuuta 2014 klo 20.33

      Mun on pakko myöntää et oon aika myyty, näin parin päivän kokemuksella :)

      Poista
    2. Nina2. helmikuuta 2014 klo 20.43

      Ne on aikas cool! Meilla on toivelistalle Tesla, sita on nyt katseltu, testattu ja mietitty jo jonkun aikaa......

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää