Siirry pääsisältöön

oma maa mansikka, muu maa...

Minkälaista oli Floridassa? Siis ihan subjektiivinen mielipide... Floridassa ei ollut erityisen kaunista. Floridassa ei ollut mitenkään erityisen mielenkiintoista nähtävää, no linnut ja alligaattorit – mutta noin muuten. Floridan maisemat oli nähty ekan kymmenen minuutin aikana. Floridassa oli pääsääntöisesti kostean nahkeaa ja lämmintä, ja Floridassa on ihan valtavasti eläkeläisiä.

Naplesia me ryhdyttiin puolileikkimielisesti nimittämään esihautuumaaksi. Kaikkialla on hopeahapsia kaikkialta, joka nurkassa lääkäriasema tai sairaala, eikä kenelläkään ole kiire minnekään. Täällä ei näy lapsia. Täällä ei näy meidän ikäisiä, paitsi palveluammateissa... köyhiä palvelemassa varakkaita eläkeläisiä tai köyhiä eläkeikäisiä palvelemassa varakkaita eläkeläisiä. Tuntuma olisi varmasti ihan toisenlainen jos oltais oltu jossakin muualla.

Key West oli bileparatiisi... paikka jonne lähdetään vetämään kännit ja unohtamaan oikea elämä. Siellä oli kaunista, mutta mun makuun noin tsiljoonasti liikaa turisteja – turistina toki itsekin.

Turisteja on kaikkialla. Niitä on kaikkialta ja niitä on kaikkialla... Yhdysvalloista, Kanadasta, Etelä-Amerikasta ja Euroopasta... aasialaisia ja intialaisia ei täällä näy, tämä on valkoisen, hyvin toimeentulevan ihmisen paikka. Rikkaat sulkeutuvat omille aidatuille alueilleen, mekin useamman aidan ja lukitun portin taakse.

Talo sinälläänhän oli aivan mahtava... kukapa ei täällä haluaisi lomaansa viettää, sisustuslehden ja matkailu-unelmien sivustoilla. Kaunis, tarkkaan harkittu ympäristö, viimeistä yksityiskohtaa myöten mietitty. Keittiö selkeästi ruuanlaittajan keittiö.


Omaan maailmaani kaipaan enemmän vaihtelua ja syvyyttä, elämän kerroksellisuutta. Kiitos Florida, oli ihan kiva käydä mutta tänne en haluaisi jäädä.




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää