Siirry pääsisältöön

kotimatka kuvakertomuksena

hulinakolmikko odottamassa lähtöä... onneks oli B niitä viihdyttämässä et mä sain pakattua

vielä kertaalleen tää 130km:n suora Naplesista Miamiin

se hotelli jossa nukuttu yö tuntuu epätodelliselta... sisään ja ulos

olis vissiin kannattanut ottaa toi vasemmanpuoleinen kaista

tässä nyt sit on sitä kuuluisaa Art Decoa

siellä oli Art Deco festarit ja muitakin... ei edes haaveiltu pysäköimisestä ja kävelemisestä


L halus et mä otan kuvan tästä... siinä se on - Lamborghini

ja Art Decoa auton ikkunasta




tää on kai kuuluisa kun kaikki kuvas sitä... mäkin kuvasin



telkkari-ihmisille Miami-Dade Police Department, CSI Miami


nostosilta oli lasten mielestä paras osuus Miami Beachiä ja North Beachiä


Atlantti


päivällinen jääkylmällä terassilla


uupuneet matkalaiset nukahti ennätysajassa

tää oli hyvää, pitää juoda toistekin

pikapyrähdys koneelle ennen unta

aamuyöstä autovuokraamon pihassa

tässä meillä vielä oli se reppu joka katos...

hermostunut M nyppii huuliaan

aamuaurinkoa Fort Lauderdalen lentokentällä


me istuttiin taas takimmaisilla riveillä


siellä se on I-75, 130km suoraa tietä rämeen halki

turvaohjeet tutuiksi

sit alkoi näkymään lunta

M opiskelee turvaohjetta

downtown Chicago, -14C ja hetki ennen lumimyrskyä


lunta sataa jo... kone suihkutettiin jäänestoaineella ensin oranssiksi ja sit vihreäksi

tarjotin lähtee alas, tullakseen heti takaisin ylös

ja se turvaohje...

...ja ne tsiljoona kysymystä

näkyvyys olematon, kuvassa kiitorata


vihdoinkin se on edes hetken aloillaan, enkä mä jaksa enää välittää siitä et se potkii edessä istuvan naisen istuinta

KOTONA!!!!

Seattlen lauantai-iltapäiväinen liikennekaaos tuntuu kotoisalta


kotona selvis totuus... me oltiin onnekkaita, moni muu lähti myöhässä tai ei lähtenyt ollenkaan

Kommentit

  1. Jess, tiukalle meni, mutta pääsitte kamoinenne kotiin suunnitelman mukaisesti.
    Kivoja kuvia Art Deco-alueesta. Joissakin kuvissa hotelleja, joissa olen asunut. Joo, seitsemän kertaa ko. alueella olen viikon tai kaksi viettänyt. Ihan paras paikka bongata ökyautoja, aina joku hurlumhei käynnissä rantsussa, paljon ravintolavaihtoehtoja ja beach ihan SIINÄ. Ja se beach ei ole pikkuinen. :)
    Alueelta myös erinomaiset yhteydet lähes kaikkialle julkisilla tai valmismatkapaketeilla. Ihan paras, mikäli ei autoa vuokraa.
    Lentokenttä Miami international 20 min ja 32$ päässä.
    Itseasiassa nuo pastellit rakennukset, joilla on nimi, eivät ole kaikki hotelleja, vaan niissä on huoneistoja, joita yksityiset vuokraavat. Itse ole muutamat viimeiset kerrat asunut juuri niissä. Koti kaukana-ajatuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista kyllä, mutta liikaa säpinää mun makuun... mä nautin enemmän näistä Tyynenvaltameren pohjoisista - kylmistä - rannoista joilla näkyy lähinnä satunnaisia kulkijoita, hiekassa leikkijöitä ja koiria ihmisineen. Kai tää PNW tekee ihmisestä vähintään puolierakon ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...