Siirry pääsisältöön

kahdeksansataa kilsaa karibialle

Jos M:lta kysytään oliks se hyvä idea se vastaa jotakin suuntaan; ”Mähän sanoin jo ennen kuin lähdettiin tää on TOSI huono idea ja te ette uskoneet...” Osa musta on näin jälkikäteen taipuvainen allekirjoittamaan tyttäreni mielipiteen, se toinen osa on tyytyväinen että mentiin. Aika paljon saa kuitenkin kulua aikaa ennen kuin olen valmis toistamaan eilisen urheilusuorituksen, kymmenen vuotta? Ehkä kaksikymmentä? Olen taipuvainen uskomaan et jos ensi kertaa nyt ylipäätään koskaan tulee, menen laivalla tai lentokoneella. Uskoisin että muut perheenjäsenet yhtyvät mielipiteeseen.

Me lähdettiin matkaan aamuysiltä ja palattiin ennen yhtätoista illalla. Matkan Miamista Naplesiin M itki ja kiukkusi että haluaa kotiin ja sänkyyn – NYT HETI! O nukahti vähän ennen kuin päästiin ulops Miamista ja K vähän sen jälkeen. Autossa tuli eilen istuttua yhdeksän tuntia ja rapiat päälle. Oon rehellisesti sit5ä mieltä että kolmikko ylitti itsensä – jälleen kerran.


Tulipahan kuitenkin vietettyä päivä Karibialla ja yhden asian voi taas yliviivata omalta ”bucket listiltä”... Key West - done.

ekat parisataa kilsaa oli tätä

tauon paikka Miamissa



vihdoinkin meri...


onks tää nyt jo "niitä" siltoja....?

...tai tää?



tää?

matka etenee hitaasti, liian hitaasti



enää vähän reilut sata kilsaa...





vihdoinkin me tullaan "sille" sillalle

vieressä kulkee vanha rautatiesilta








vihdoinkin Key West!!!!! Ja täältä pitää vielä ajaa poiskin...

kukkoja oli kaikkialla.... siis aikuisten oikeesti - kaikkialla




mä oon koko matkan halunnut hyvän kuvan pelikaanista

M menee liian lähelle ja saa kivuliaan sudelman pelikaanilta



nähty! koettu!


nähty! koettu! siellä se kirjoitteli....






elämäni eka PinaColada

M tilaa Virgin Margaritan

kaupunki on täynnä ihania taloja 

...ja skoottereita


ja sit lähdetään hämärtyvässä illassa takaisin

pissatauko






Kommentit

  1. Olen kerran tehnyt päivämatkan Miamista juuti Key Westiin. Lähtö klo 5. Perille päästyä hyppäsimme katamaraanipurjeveneen kyytiin. Ensin moottorilla kapeita kaislikkoreittejä ja sitten purjehdusta aavalle merelle - kunnes landasimme ankkuriin ja snorklailemaan ja sulkeltamaan korallimatalikolle. OUTSTANDING! Paluu auringonlaskun edistymistä seuraten kohti lähtösatamaa. Huikea kokemus. Paluumatka autossa torkkuen ja hotellille puolilta öin. Hieno ikimuistoinen reissu. En ole kokenut tarvetta toistaa sitä, sillä pitkä päivä siitä tuli - kenties kerran elämässä, mutta sen arvoista!

    VastaaPoista
  2. Toki - tilanteeni ihan toinen kuin teillä. Olin yksin ja olen purjehtinut lapsesta saakka sekä sulkeltanut nuoresta. Minulle tämä reissu oli elinsiirtokongressin yhteyteen järkätty vapaaehtoinen kokopäivämatka. Hieno sellainen! Tosin paluumatkalla tuuli yltyi ja oli optio, ettei kovalla aallokolla päästäkään kaikkien siltojen yli ajamaan, mutta onneksi se ei realisoitunut ja pääsimme turvallisesti hotellille aikataulun mukaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa unelmien reissulta! Me katseltiin siellä niitä mainoksia ja haaveiltiin :)

      Poista
  3. Kuulostaa kivalta reissulta vaikka olikin varmasti ajamisen vuoksi aika raskas päivä.

    VastaaPoista
  4. Aika hurjia olette. Mäkin olin kerran työmatkalla Fort Lauderadalessa, josta ajeltiin kollegoiden ja muutaman asiakkaan kanssa Key Westiin. Me oltiin siellä yötä ja olisin kyllä jäänyt mieluiten vaikka toiseksikin yöksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se joo aikamoinen matka, ja sit vielä kun ollaan täällä toisella rannalla - Meksikonlahdella - saatiin ajaa vielä kahdesti osavaltion poikkikin ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...