Siirry pääsisältöön

kahdeksansataa kilsaa karibialle

Jos M:lta kysytään oliks se hyvä idea se vastaa jotakin suuntaan; ”Mähän sanoin jo ennen kuin lähdettiin tää on TOSI huono idea ja te ette uskoneet...” Osa musta on näin jälkikäteen taipuvainen allekirjoittamaan tyttäreni mielipiteen, se toinen osa on tyytyväinen että mentiin. Aika paljon saa kuitenkin kulua aikaa ennen kuin olen valmis toistamaan eilisen urheilusuorituksen, kymmenen vuotta? Ehkä kaksikymmentä? Olen taipuvainen uskomaan et jos ensi kertaa nyt ylipäätään koskaan tulee, menen laivalla tai lentokoneella. Uskoisin että muut perheenjäsenet yhtyvät mielipiteeseen.

Me lähdettiin matkaan aamuysiltä ja palattiin ennen yhtätoista illalla. Matkan Miamista Naplesiin M itki ja kiukkusi että haluaa kotiin ja sänkyyn – NYT HETI! O nukahti vähän ennen kuin päästiin ulops Miamista ja K vähän sen jälkeen. Autossa tuli eilen istuttua yhdeksän tuntia ja rapiat päälle. Oon rehellisesti sit5ä mieltä että kolmikko ylitti itsensä – jälleen kerran.


Tulipahan kuitenkin vietettyä päivä Karibialla ja yhden asian voi taas yliviivata omalta ”bucket listiltä”... Key West - done.

ekat parisataa kilsaa oli tätä

tauon paikka Miamissa



vihdoinkin meri...


onks tää nyt jo "niitä" siltoja....?

...tai tää?



tää?

matka etenee hitaasti, liian hitaasti



enää vähän reilut sata kilsaa...





vihdoinkin me tullaan "sille" sillalle

vieressä kulkee vanha rautatiesilta








vihdoinkin Key West!!!!! Ja täältä pitää vielä ajaa poiskin...

kukkoja oli kaikkialla.... siis aikuisten oikeesti - kaikkialla




mä oon koko matkan halunnut hyvän kuvan pelikaanista

M menee liian lähelle ja saa kivuliaan sudelman pelikaanilta



nähty! koettu!


nähty! koettu! siellä se kirjoitteli....






elämäni eka PinaColada

M tilaa Virgin Margaritan

kaupunki on täynnä ihania taloja 

...ja skoottereita


ja sit lähdetään hämärtyvässä illassa takaisin

pissatauko






Kommentit

  1. Olen kerran tehnyt päivämatkan Miamista juuti Key Westiin. Lähtö klo 5. Perille päästyä hyppäsimme katamaraanipurjeveneen kyytiin. Ensin moottorilla kapeita kaislikkoreittejä ja sitten purjehdusta aavalle merelle - kunnes landasimme ankkuriin ja snorklailemaan ja sulkeltamaan korallimatalikolle. OUTSTANDING! Paluu auringonlaskun edistymistä seuraten kohti lähtösatamaa. Huikea kokemus. Paluumatka autossa torkkuen ja hotellille puolilta öin. Hieno ikimuistoinen reissu. En ole kokenut tarvetta toistaa sitä, sillä pitkä päivä siitä tuli - kenties kerran elämässä, mutta sen arvoista!

    VastaaPoista
  2. Toki - tilanteeni ihan toinen kuin teillä. Olin yksin ja olen purjehtinut lapsesta saakka sekä sulkeltanut nuoresta. Minulle tämä reissu oli elinsiirtokongressin yhteyteen järkätty vapaaehtoinen kokopäivämatka. Hieno sellainen! Tosin paluumatkalla tuuli yltyi ja oli optio, ettei kovalla aallokolla päästäkään kaikkien siltojen yli ajamaan, mutta onneksi se ei realisoitunut ja pääsimme turvallisesti hotellille aikataulun mukaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa unelmien reissulta! Me katseltiin siellä niitä mainoksia ja haaveiltiin :)

      Poista
  3. Kuulostaa kivalta reissulta vaikka olikin varmasti ajamisen vuoksi aika raskas päivä.

    VastaaPoista
  4. Aika hurjia olette. Mäkin olin kerran työmatkalla Fort Lauderadalessa, josta ajeltiin kollegoiden ja muutaman asiakkaan kanssa Key Westiin. Me oltiin siellä yötä ja olisin kyllä jäänyt mieluiten vaikka toiseksikin yöksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se joo aikamoinen matka, ja sit vielä kun ollaan täällä toisella rannalla - Meksikonlahdella - saatiin ajaa vielä kahdesti osavaltion poikkikin ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...