Tahdon Asiat

Sunnuntaita on vietetty rennosti. Puolisentoista tuntia haudoin selkääni lämpötyynyllä katsoessani lasten kanssa elokuvaa ja siinä sivussa neuloessani. Merirosvokeiju oli ihan katsottava ja selkäkin voi kai vähän paremmin. Työviikonloppu meni kuitenkin sairastaessa ja seuraava työpäivä on keskiviikkona. Iltapäivällä otin itseäni kiinni fliseenniskasta ja jatkoin koulueväitä pakkaseen projektia. Tänään vuorossa oli ne muffinsit ja päivälliseksi harjoittelin tekemään noille maidotonta Mac & Cheeseä. Päätellen siitä että kaikki söi, eikä kyökistä kuulunut yhdestäkään suusta – yök en syö – oli ruoka ihan onnistunut korvike aidolle kamalle. maidottomasta maidosta ja juustottomasta juustosta Muffinssi/leipä/kuivakakkutaikinan voi hyvin puolittaa jos määrä tuntuu liian isolle. Tästä taikinasta tulee 12 isoa muffinsia ja iso kakku 2,5 litran vuokaan. M:lle evästä 25:ksi päiväksi. Kesäkurpitsa-omena-pinaattimuffinsit Yhteensä 15 dl jauhoja, voit yhdistellä ...

Mun blogi on tällainen profiloitumaton epälifestyleblogi, jossa on suloisessa sekamelskassa kaikkea matkailumainonnasta, erityislapsen vanhemmuuden ja ihan tavallisen perhe-elämän kautta politiikkaan, yhteiskunnallisiin asioihin ja sieltä taas materialismiin, merkkivaatteisiin ja sisustamiseen. Pohdin sitä ja tätä ja välillä taas porhallan iloisesti pohtimatta yhtään mitään. Toisinaan mietin että pitäis profiloitua ja lopulta palaan taas takaisin siihen ajatukseen että kaikki nämä asiat on osa mun elämää, osa meidän perheen elämää ja ne merkkivaatteet kuuluu siihen ihan siinä missä lapsen psykologikäynnit, puistossa leikkiminen tai luomuruokakin. Olen profiloitunut – minuksi. Se tuli taas todettua että sairastaminen on kallista. Sen sijaan että lähtee töihin, pakkautuu lääkepöhnässään perheen kanssa autoon ja lähtee ostamaan lapselle lenkkareita jumppatunnille. Siellä tavarataivaassa oli kätevää aina välillä naukkailla erilaisista pilleripurkeista lisää lääkettä ja jatkaa ta...

Eilisen kirjoituksesta ja sen postaamisesta oli mennyt ehkä vartti, korkeintaan puolisen tuntia kun kurotin pöydän yli ottamaan maitotölkkiä - väärä liike. Tunsin sen heti, sellaisen pienen terävän kivun ja ajattelin aamukiireissäni et tästä ei nyt taida seurata mitään hyvää. Autosta matkalla M:n psykologille soitin lääkäriin ja sain ajan yhdeksitoista. Ajaminen sattui. Kahvikupin nostaminen sattui. Pään kääntäminen sattui. Hengittäminenkin – sattui. Yhdeltätoista istuin lääkärissä ja selitin Jamekselle et mun pitäis mennä töihin muutaman tunnin päästä, se tyytyi hymähtelemään. James on osteopaatti, se kääri hihat ja ryhtyi hommiin. Tilanne oli selkeästi sille nautinnollinen kun se riemuissaan hihkui ja hehkutti mun lihasjumia; ”Hmmmm, you really did it this time, did you! Look at this bad boy over here!!! Are you sure you didn't drag one of the kids over the table?  This is gonna hurt you...” Parikymmentä minuuttia se runnoi ja survoi ja mä voihkin ja irvistelin M:n pitäess...

Viikon kouluaikatauluun harjoittelu on selvästi tehnyt tehtävänsä ainakin mun osalta kun herään 6:15 aamunhämärään. Käytän Koiran pikaulkona ja keitän itselleni aamun ekan kahvikupillisen. Istun tähän omalle paikalleni ja Koira hakee paikan sylistä. Käyn läpi eilen illalla vanhempainillasta saatuja papereita. Lukujärjestystä vilkuillessani opin että lounasvälitunti on itse asiassa tunnin mittainen, ensin syödään ja sit leikitään. Koululiikuntaa on näköjään kahdesti viikossa, samoin kuin musiikkia. Edessä on seuraava pino kaavakkeita, tällä kertaa opettajaa varten. Mietin erityisopen sanoja eiliseltä illalla, sitä miten ihanaa on että on vanhempia jotka tukee lapsen koulua ja kouluntyötä, tukee oppimista, kouluun sopeutumista  ja osallistuu oman lapsensa asioihin. Vaikka tiedän vastauksen en voi olla miettimättä että onko tosiaan muunkinlaisia vanhempia? Onhan niitä. siellä me istuttiin illalla, vanhemmat lasten pulpeteissa K ilmestyy alakertaan, tuuppaa...

Eilen sain viimeinkin otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitettua sen koulueväitten valmistelemisen. Aiemmin olin tosin jo keittänyt riisit munariisipiirakoihin ja tehnyt lihakastikkeen lihapiirakkaan. Lisäksi tarvittiin kovaksi keitettyjä munia ja se taikina. Lihakastikkeeseen tulee paistettua jauhelihaa, johon sekoitan tavallista marinaraa, valkosipulia ja basilikaa. Suurustan kastikkeen ripauksella vehnäjauhoja niin ettei se ole valuvaa. Munariisitäytteeseen tulee liha/kasvis/kanaliemessä keitettyä täysjyväriisiä ja kovaksi keitettyä kananmunaa pilkottuna. Riiseihin sekoitin myös kananmunan valkuaisen sitomaan täytettä. 300g maidotonta margariinia 4dl täysjyvävehnäjauhoja 2dl vehnäjauhoja 2 munankeltuaista (toinen valkuainen riisiin, toinen voiteluun) 1 1/2dl maidotonta tuorejuustoa tai maidotonta maustamatonta jugurttia tarvittaessa 1/2-1dl manteli/soija/kookosmaitoa nypi rasva ja jauhot sekaisin, itse raastan margariinin jauhojen sekaan raastinraudan karkeimmal...

Petra kirjoitti kerrostaloasumisesta Turkissa ja kannusti samalla miettimään omaa naapurustoaan. Meidän naapureista ei tasan irtoa yhtä hulvatonta tarinaa, mutta yritetään kuitenkin. Meidän asuinalaue on suuri, mutta tässä meidän kadunpätkällä on yhdeksän taloa. Ekana meidän naapurissa asuu kanadalaiset. Mä en enää muista mistä me pääteltiin et ne on kanadalaisia, mutta niin ne vaan on. Ulkonäöstä päätellen perheen isä on töissä levy-yhtiössä tai ehkä se on jonkun sortin manageri. Töihin se lähtee raflaavassa liituraitapuvussa, lierihattu päässään ja vapaa-aikana sillä on korisshortsit, sellainen hihaton aluspaita ja kaulassa paksut kultaiset vitjat jotka roikkuu melkein napaan. Perheen äiti starttaa auton aina kahdeksalta ja lähtee housupuvussa töihin, ehkä se on rahoitusalalla kun ei täällä kukaan pukeudu toimistotöissä niin virallisesti – paitsi rahoitusalalla. Äidin auto on sellainen tavallinen perheenäidin auto, mutta sen auton renkaissa on enemmän vannetta kuin kumia. Perhe...

Koulunpihalla on kuuma. Aurinko paistaa ja auton mittari näyttää jo aamusta liki kolmeakymmentä. Jonotan ensimmäiseen pisteeseen ja saan kouraani kasan kaavakkeita isossa ruskeassa kirjekuoressa. Seuraavassa pisteessä käyn maksamassa oppikirjan ja samalla juttelen tuttujen vanhempien ja opettajien kanssa. Ruokalantäti tuntee M:n ja huikkaa pöydän päästä että onhan M:lla rahaa tilillä vaikkei yleensä kouluruokaa syökään, vastaan et on sillä, muistaakseni kai kolmekymppiä. Jos vaikka joskus tekee mieli salaattia tai hedelmiä, eipä sille paljoa muuta taida listalta löytyä. Viime vuonna sen herkkua oli parsakaali.  Pihalla parveilee viitisensataa oppilasta vanhempansa kanssa, osalla mukana molemmat ja/tai liuta sisaruksia. Meitäkin on neljä. Käyn tilaamassa M:lle koulun paidan, siis sellaisen missä lukee koulun nimi ja joita pidetään aina tiettyinä päivinä tai erityistilanteissa, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi kouluterveydenhoitajan huoneeseen. Kaikkialla näkyy tuttuja kas...

Meillä oli se puheterapian testaus. Ensin juteltiin ja sit testattiin ja lopputulemana oli et M aloittaa uudestaan puheterapian artikulaation puutteellisuuden takia, jatkaa sosiaalisten taitojen ryhmässä, on poikkeuksellisen älykäs, omaa huikean sanavaraston, sais tänä päivänä aspergerdiagnoosin koska edellämainittujen lisäksi M:lla ei ole minkäänlaista kiinnostusta muitten ihmisten kiinnostuksen kohteisiin tai kuulumisiin. M:lla on vaikeuksia tunnistaa toisen ihmisen tunnetilaa kasvojenilmeestä koska tunnetilan sijasta M keskittyy faktoihin. Olemukseltaan M vaikuttaa enneminkin noin yhdeksänvuotiaalta kuin kuusivuotiaalta ja tämä vaikeuttaa toimintaa samanikäisten lasten kanssa. Ei mitään uutta. Toisaalta oli ihan kivaa kuulla taas pitkästä aikaa ammattilaisen suusta ettei me vanhemmat kuvitella näitä asioita kun se keskimääräinen palaute on kuitenkin se että M on niin fiksu ja mukava ja kohtelias ja taitava ja... On se niitäkin, siis mukava ja kohtelias ja fiksu ja taitava. kli...