kulman takana uusi arki

Tänään on keskiviikko ja reilun kolmen tunnin päästä pitää lähteä töihin. Lauma sai luvan katsoa hetken etelkkaria kun mä kirjoitan, sit siivotaan ja rakennetaan junarata. Jos ehdin laitan pyykit ennen lähtöä, todennäköisempää on et teen sen huomenna. 76 päivän kesälomasta on jäljellä kaksitoista. Käytännössä niistä kahdestatoista seitsemän on arkipäiviä ja niistä seitsemästä arkipäivästä me tehdään jotakin koulunkäyntiin liittyvää neljänä. Perjantaina pitää kai mennä ostamaan lapsen kouluromppeet, värikynät, kumit, lyijärit ja penaalit. Maanantaina se palaveri erityisopen kanssa, keskiviikkona virallinen tutustumispäivä, torstaina vanhempainilta. Maanantaille landaa myös M:n evaluaatio ja testaus syksyn sosiaalistentaitojenryhmää varten, ja torstaina K:lla on puheterapian testaukset kun sillä edelleen on vaikeuksia l:än ja r:än kanssa. Tiistaina kesän viimeinen leikkideitti ja viimeiset jalkapalloharkat. Illalla mulla päivällinen ystävien kanssa. Täydeltä näyttää viimeiset lomapäivät.

Meillä on ollut ihana kesä. Me on ehditty leikkiä, uida ja retkeillä. On oltu lomalla, syöty puistossa ja käyty pyöräretkillä. Edessä viimeinen vuosi kun lauma on levitetty kolmeen eri kouluun. Vuodenpäästä ne on kaikki samassa, samalla bussipysäkillä, samaan aikaan. Vielä pari viikkoa takaperin en ollut valmis, nyt olen. En sillai et tunkisin ne syyskuun tokana ovesta ulos ja järjestäisin bileet kun oon päässyt niistä eroon. En laske aamuja tai päiviä, voisin pitää ne tässä kyljessä pidempäänkin. Olen kuitenkin valmis. Odotan uutta. Odotan ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen kun mulla on neljänä aamuna se vajaat kaksi ja puoli tuntia omaa aikaa, omaa aikaa mennä ja tehdä – mitä mä haluan. Tuntuu hurjalta ajatella että kaupassa tai lääkärissä voi viimeinkin käydä myös ilman lapsia. Voin varata silmälääkärin tai hammaslääkärin kysymättä ensin L:ltä et sopiiko se sille.

En erityisemmin odota eväitten pakkaamista. M vois joo periaatteessa syödä kouluruokaakin, mutta käytännössä maidottomat vaihtarit on aika vähissä ja homma jää mun harteille. Hyvä äiti ryhtyis siis armottomaan valmistamis-leipomis-pakastamisrumbaan ja poimis kouluaamuina sit lapselle pakkasesta mukaan pinaattilettuja ja lihapiirakoita, käytännössä saattaa olla että M:n lounas on tylsästi PB&J ja kun ne maapäähkinät on kuitenkin kiellettyjä niin ehkä cream cheese and J tai auringonkukansiemenvoi ja J.

Viikonloppuna pitäis kai alkaa kääntämään noitten rytmejä. Kesä on eletty kuin vasikat laitumella, menty nukkumaan myöhään ja nukuttu pitkään. On ollut iltoja kun mua on töistä tullessa tervehtinyt L:n lisäksi myös M. Reilun viikon päästä K:n pitää istua bussissaan vähän kahdeksan jälkeen, M pitää raahata pysäkille puoliyhdeksäksi ja O:n koululla pitää olla yhdeksältä. Iltaisin päitten olis hyvä olla tyynyssä yhdeksään mennessä eikä puoliltaöin. 

Tänä kesänä me ollaan ehditty...

ajaa monoraililla

katsoa maailmaa Space Needle:stä

käydä synttäreillä

katsoa maailmaa avaruussukkulasta

loikoilla auringossa

nukkua pitkään

syödä aamiaista rannalla

juosta viinitarhassa

riemuista vedestä

käydä lelukaupassa

hämmästellä kesähiihtoa

tutustua tulivuoriin

kiivetä korkealle

hyppiä trampoliinilla

ajaa polkuautolla huvipuistossa

sairastaa enterorokko

käydä pyöräretkellä

pelata jalkapalloa

istua nuotiolla

kiivetä korkealle ja löytää uusi harrastus