Siirry pääsisältöön

ihan itse!

Viikon kouluaikatauluun harjoittelu on selvästi tehnyt tehtävänsä ainakin mun osalta kun herään 6:15 aamunhämärään. Käytän Koiran pikaulkona ja keitän itselleni aamun ekan kahvikupillisen. Istun tähän omalle paikalleni ja Koira hakee paikan sylistä.

Käyn läpi eilen illalla vanhempainillasta saatuja papereita. Lukujärjestystä vilkuillessani opin että lounasvälitunti on itse asiassa tunnin mittainen, ensin syödään ja sit leikitään. Koululiikuntaa on näköjään kahdesti viikossa, samoin kuin musiikkia. Edessä on seuraava pino kaavakkeita, tällä kertaa opettajaa varten. Mietin erityisopen sanoja eiliseltä illalla, sitä miten ihanaa on että on vanhempia jotka tukee lapsen koulua ja kouluntyötä, tukee oppimista, kouluun sopeutumista  ja osallistuu oman lapsensa asioihin. Vaikka tiedän vastauksen en voi olla miettimättä että onko tosiaan muunkinlaisia vanhempia? Onhan niitä.

siellä me istuttiin illalla, vanhemmat lasten pulpeteissa



K ilmestyy alakertaan, tuuppaa Koiran pois mun sylistä ja asettuu itse Koiran paikalle. Se kysyy voidaanko katsoa netistä batmankuvia. Sit se kysyy saako se laittaa itse itselleen aamiaista. Annan luvan ja jannu hakee ruokakomerosta keksilevitteen – joo ei ehkä se kaikkein terveellisin vaihtoehto – ja ottaa keittiöntasolta paketin täysjyväleipää. Annan sille leikkuulaudan ja se hakee laatikosta veitsen. Kaadan vielä lasiin maitoa ja jään sivusta tarkkailemaan tätä tapahtumaa. Mun lapsi. Se joka ei vielä keväällä osannut oikeastaan mitään muuta kuin juosta, kiertää itse purkin kannen auki, ottaa kaksi palaa leipää ja levittää veitsellä leiville keksitahnaa. Kuin kokenutkin tekijä se liimaa leiväpalaset vastakkain ja syö. Sit se tekee itselleen toisen samanlaisen mun seuratessa tilannetta koneen ääreltä. Sydän pakahtuu suuresta rakkaudesta ja ylpeydestä, se osaa, se osaa – ihan itse!




Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää