Siirry pääsisältöön

lisää kouluvaatteita

Tässä sairastaessa ehtii legoilla leikkimisen, elokuvien ja päikkäreitten välimaastossa myös shoppailla netissä. Ja ollaan me leivottu mustikkapiirakkaa, syöty vohveleita, piirretty, pelattu lautapelejä ja pyykättykin. Vielä jos järkkäis autotallin hyllyt, maalais värimallit yläkerran seinään ja rakentais vielä vaikka vähän lisää niillä legoilla... jos ei olis niin kamalan väsynyt.

Olen nukkunut sunnuntaista, tänään on tiistai. Onneksi noi nykyään antaa mun nukkua ja katsoo itse sillä välin telkkaa käyttäen mua alustana. Huomenna olis ollut työpäivä, mutta ne ei halunneet mua sinne. Kotoa olen poistunut kertaalleen, sinne lastenlääkäriin - eilen.

Tilasin pojille kouluvaatteita. Alekoodeja ja Gapin rewardseja käyttäen summa kutistui $250:stä $112:sta. Olen iloinen siitä että lasten terapioita on maksettu Gapin kortilla. Kaikki vaatteet ja kuvat Gap.com










Kommentit

  1. Meidan tyttö menee syksylla tarhaan joten pian on mentava tarhavaate ja -tarvike ostoksille! Paranemisia sinne, entero on inhottava, koettu on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me varmaan lopulta päästiin kuitenkin aika helpolla sen enteron kanssa. Tylsä tauti, mutta olis kai voinut olla rankempikin... Nyt tosin O on nukahtanut tonne sohvapöydän alle, eli taitanee olla seuraava vuorossa.

      Musta kouluvaatteita ja tarvikkeita on aina ollut mukavaa ostaa, pojilla alkaa vika vuosi eskaria ja sit ne siirtyy isoon kouluun.

      Poista
  2. Lähti täältäkin tilaus Gapille, kaikki oli -40%. Ihania vaatteita. Paranemisia teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gapillä on tosiaan kivoja vaatteita ja valtaosa jannujen vaatteista ostetaan sieltä. M:lle Gapin malli on keskimäärin liian lyhyt ja leveä.

      Poista
    2. Meille ostan vielä sieltä baby puolelta 4 kokoa ja kokoa 3 löytyy myös. Ne isompien puolen on vielä ihan liian isoja meidän mineille.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...