Kaksi ylimääräistä "vapaapäivää" ja viikko kotona sairastavan jälkikasvun kanssa osoittautuu tuottoisaksi ajaksi... blogissakin postauksia enemmän kuin aikoihin.
Eilen oli viimeinkin aika poistua kotoa ekaa kertaa maanantaiaamun lastenlääkärin jälkeen. Kaupassa katras oli kuin kevätlaitumelle lasketut vasikat ja reilun viiden mailin (8km) pyöräretki panimoravintolaan tuli tarpeeseen. M jaksoi hyvin polkea tasaista pyörätietä joenrannassa, pojat tosin istui vaan meidän kyydissä.
 |
| oli siellä muitakin pyöräilijöitä |
 |
| oi autuuta kun ravintola pystyy tarjoamaan kansion jossa on jokainen allergiaa mahdollisesti aiheuttava aine lueteltuna |
Iltasella käytiin vielä heittämässä Koiraparalle palloa lammen rannalla ja vähän potkimassa palloa sillä seurauksella että nyt on piskikullan tassu paketissa. En tiedä missä se sen teloi, varmaan johonkin oksaan pusikossa mutta sen verran kipeä se näyttää olevan että paketti saa pysyä tassussa ihan rauhassa.
Ja sit mä jouduin myöntämään itselleni siellä ruokakaupassa ettei vanhuus tule yksin... on muuten aika huikeeta nähdä taas myös lähelle. L nauraa mulle ja sanoo et mä näytän ihan mun mutsilta istuessani tässä koneella ja katsoessani sitä lasien yli, vaan minkäs sitä ihminen geeniperimälleen mahtaa.
Kommentit
Lähetä kommentti