Siirry pääsisältöön

paluu puheterapiaan ja uusvanhaope - jee!!!

Meillä oli se puheterapian testaus. Ensin juteltiin ja sit testattiin ja lopputulemana oli et M aloittaa uudestaan puheterapian artikulaation puutteellisuuden takia, jatkaa sosiaalisten taitojen ryhmässä, on poikkeuksellisen älykäs, omaa huikean sanavaraston, sais tänä päivänä aspergerdiagnoosin koska edellämainittujen lisäksi M:lla ei ole minkäänlaista kiinnostusta muitten ihmisten kiinnostuksen kohteisiin tai kuulumisiin. M:lla on vaikeuksia tunnistaa toisen ihmisen tunnetilaa kasvojenilmeestä koska tunnetilan sijasta M keskittyy faktoihin. Olemukseltaan M vaikuttaa enneminkin noin yhdeksänvuotiaalta kuin kuusivuotiaalta ja tämä vaikeuttaa toimintaa samanikäisten lasten kanssa. Ei mitään uutta. Toisaalta oli ihan kivaa kuulla taas pitkästä aikaa ammattilaisen suusta ettei me vanhemmat kuvitella näitä asioita kun se keskimääräinen palaute on kuitenkin se että M on niin fiksu ja mukava ja kohtelias ja taitava ja... On se niitäkin, siis mukava ja kohtelias ja fiksu ja taitava.

klinikan odotushuoneessa

Torstaina meillä on edessä K:n testaus ja kiinnihän se niissä jää. Lisäksi varasin ajan O:n testeihin koska sen testaavan puheterapeutin mukaan nelivuotiaan änkyttämiseen on jo aika puuttua. Näen siis edessä taas täyden kalenterin ja runsaasti aikaa Klinikalla... yhden kesän verranhan me kerittiin nautiskella tästä kerran viikossa ihanuudesta.

Me käytiin palaveeraamassa M:n erityisopen kanssa ja samassa palaverissa oli mukana myös Reksi ja M:n uusvanhaope, Rva Juna. Virallisesti opettajat julkistetaan tänään neljältä. M:n kannalta oli kuitenkin tasan oikea ratkaisu antaa sen jo eilen tutustua uuteen luokkahuoneeseen ja käydä tervehtimässä uusvanhaaopea. Keskiviikkona, virallisena tutustumispäivänä, koulun käytävillä pyörii viisisataa oppilasta vanhempineen ja sisaruksineen. Kyllä me sinnekin mennään, mutta siinä tilaisuudessa M keskittyy lähinnä kaaoksensietokykyyn. Kotiin koululta lähti eilen ihan toinen M kuin se jonka kanssa sinne ajettiin.

täällä taas





Kaikki on valmista. Meillä on koulutarvikkeet, kouluvaatteet, reppu, eväsboksi ja välipalat. Viimeiset täydennykset käytiin vielä hakemassa ruokakaupasta samalla kun kaikessa hiljaisuudessa täydensin ruokakomeron sisältöä iskukuumennetulla mantelimaidolla, muropatukoilla ja säilykkeillä. L lupasi käydä ostamassa vettä ja täyttämässä bensakanisterin. Sunnuntaiaamuinen maanjäristys San Franciscossa muistutti taas kerran siitä ettei koskaan tiedä milloin on meidän vuoro. 

kukkasia, Batman ja Spider Man

kaikki on ostettu


eväslaukun täytettä; maitoa, välipalakeksejä, omenasosetta, rusinoita, hedelmänahkoja, hedelmäsnacksejä

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää