Siirry pääsisältöön

paluu puheterapiaan ja uusvanhaope - jee!!!

Meillä oli se puheterapian testaus. Ensin juteltiin ja sit testattiin ja lopputulemana oli et M aloittaa uudestaan puheterapian artikulaation puutteellisuuden takia, jatkaa sosiaalisten taitojen ryhmässä, on poikkeuksellisen älykäs, omaa huikean sanavaraston, sais tänä päivänä aspergerdiagnoosin koska edellämainittujen lisäksi M:lla ei ole minkäänlaista kiinnostusta muitten ihmisten kiinnostuksen kohteisiin tai kuulumisiin. M:lla on vaikeuksia tunnistaa toisen ihmisen tunnetilaa kasvojenilmeestä koska tunnetilan sijasta M keskittyy faktoihin. Olemukseltaan M vaikuttaa enneminkin noin yhdeksänvuotiaalta kuin kuusivuotiaalta ja tämä vaikeuttaa toimintaa samanikäisten lasten kanssa. Ei mitään uutta. Toisaalta oli ihan kivaa kuulla taas pitkästä aikaa ammattilaisen suusta ettei me vanhemmat kuvitella näitä asioita kun se keskimääräinen palaute on kuitenkin se että M on niin fiksu ja mukava ja kohtelias ja taitava ja... On se niitäkin, siis mukava ja kohtelias ja fiksu ja taitava.

klinikan odotushuoneessa

Torstaina meillä on edessä K:n testaus ja kiinnihän se niissä jää. Lisäksi varasin ajan O:n testeihin koska sen testaavan puheterapeutin mukaan nelivuotiaan änkyttämiseen on jo aika puuttua. Näen siis edessä taas täyden kalenterin ja runsaasti aikaa Klinikalla... yhden kesän verranhan me kerittiin nautiskella tästä kerran viikossa ihanuudesta.

Me käytiin palaveeraamassa M:n erityisopen kanssa ja samassa palaverissa oli mukana myös Reksi ja M:n uusvanhaope, Rva Juna. Virallisesti opettajat julkistetaan tänään neljältä. M:n kannalta oli kuitenkin tasan oikea ratkaisu antaa sen jo eilen tutustua uuteen luokkahuoneeseen ja käydä tervehtimässä uusvanhaaopea. Keskiviikkona, virallisena tutustumispäivänä, koulun käytävillä pyörii viisisataa oppilasta vanhempineen ja sisaruksineen. Kyllä me sinnekin mennään, mutta siinä tilaisuudessa M keskittyy lähinnä kaaoksensietokykyyn. Kotiin koululta lähti eilen ihan toinen M kuin se jonka kanssa sinne ajettiin.

täällä taas





Kaikki on valmista. Meillä on koulutarvikkeet, kouluvaatteet, reppu, eväsboksi ja välipalat. Viimeiset täydennykset käytiin vielä hakemassa ruokakaupasta samalla kun kaikessa hiljaisuudessa täydensin ruokakomeron sisältöä iskukuumennetulla mantelimaidolla, muropatukoilla ja säilykkeillä. L lupasi käydä ostamassa vettä ja täyttämässä bensakanisterin. Sunnuntaiaamuinen maanjäristys San Franciscossa muistutti taas kerran siitä ettei koskaan tiedä milloin on meidän vuoro. 

kukkasia, Batman ja Spider Man

kaikki on ostettu


eväslaukun täytettä; maitoa, välipalakeksejä, omenasosetta, rusinoita, hedelmänahkoja, hedelmäsnacksejä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän