Siirry pääsisältöön

tutustumispäivä

Koulunpihalla on kuuma. Aurinko paistaa ja auton mittari näyttää jo aamusta liki kolmeakymmentä. Jonotan ensimmäiseen pisteeseen ja saan kouraani kasan kaavakkeita isossa ruskeassa kirjekuoressa. Seuraavassa pisteessä käyn maksamassa oppikirjan ja samalla juttelen tuttujen vanhempien ja opettajien kanssa. Ruokalantäti tuntee M:n ja huikkaa pöydän päästä että onhan M:lla rahaa tilillä vaikkei yleensä kouluruokaa syökään, vastaan et on sillä, muistaakseni kai kolmekymppiä. Jos vaikka joskus tekee mieli salaattia tai hedelmiä, eipä sille paljoa muuta taida listalta löytyä. Viime vuonna sen herkkua oli parsakaali. 




Pihalla parveilee viitisensataa oppilasta vanhempansa kanssa, osalla mukana molemmat ja/tai liuta sisaruksia. Meitäkin on neljä. Käyn tilaamassa M:lle koulun paidan, siis sellaisen missä lukee koulun nimi ja joita pidetään aina tiettyinä päivinä tai erityistilanteissa, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi kouluterveydenhoitajan huoneeseen. Kaikkialla näkyy tuttuja kasvoja, tuntuu hyvältä nähdä taas.


Yhdeltätoista me valutaan – siis kaikki 500 – sisään luokkiin. Sielläkin on kuuma ja pieni tila käy nopeasti tukalaksi. Pojilla on jano ja ne haluaa jo lähteä. M etsii oman pulpettinsa ja laittaa tarvikkeensa pulpetille, se istuu alas ja täyttää open pulpetille jättämän paperin; nimi, miten tulet kouluun? Bussilla. Millä menet kotiin? Bussilla. Mistä löydät vessaluvan? Kaapin päältä. Mikä on luokkahuoneen tunnus? Sammakko. Mihin laitetaan reppu? Ulko-oven viereiseen naulakkoon. Mihin laitetaan eväät? Eväsvaunuun. Viimeiseksi täytetty paperi viedään opettajan pöydälle ja jokainen kaavakkeen täyttänyt kirjoittaa nimensä sähköiselle taululle sähkökynällä. M:n vieressä istuu aasialainen tyttö, luokassa on neljä lasta englannista, yksi brasilialainen, yksi puolalainen, kaksi intialaista. Nämä lapset, tai lasten vanhemmat tunnen joko edelliseltä kouluvuodelta, naapureina tai yhteisten tuttavien kautta. Yhteensä M:n ekalla luokalla on 22 oppilasta ja koulussa aloittaa tiistaina viisi ekaa luokkaa, reilut sata ekaluokkalaista.

M:n luokka. Sinne pääsee sekä ulko- että sisäkautta

M:n pulpetti

Posti tuo kotiin iloisen ja odotetun postikortin – koulubussitiedot. M:n viimeinenkin jännityksen aihe on järjestyksessä ja nyt me tiedetään kaikki mikä pitikin tietää, Elämä hymyilee, aurinko paistaa ja sisällä hurisee ilmastointi. Keitän kupin kahvia ja istun pöydänääreen kaavakesulkeisiin. Kaivan kevään papereista sen saman kirjeen joka on kulkenut M:n mukana jo vuosia taitan sen taas uuteen kirjekuoreen ja laitan kuoren kouluunmenevien pinoon – maanjäristyskirje. Silmäilen vanhempainyhdeistyksen paperit, laitan muutaman syrjään ja loput suoraan roskikseen. Toisin kuin Suomessa täällä vanhemmat eivät saata lapsia kouluun ekana koulupäivänä, tai siis ei ainakaan sisään kouluun. Koulupäivä on jo heti akana päivänä täysimittainen 08:55-15:30. Näinpä M:kin hyppää tiistaiaamuna pysäkiltä bussiin. Tervetuloa koulunalku.




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi27. elokuuta 2014 klo 23.39

    Kivaa koulunalkuaikaa koko porukalle! Mukavia kuvia! :)

    Ps. Paljonko kouluruoka siellä maksaa oppilaille? Jos syö vaikka vaan vihannessalaattia, hedelmiä tai parsakaalia hinta lienee halvempi. Mitä se silloin maksaa?

    T: Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa28. elokuuta 2014 klo 7.48

      Hyvä kysymys Anna! Enpä osaa tohon vastata, mutta kyllä se halvempi on silloin... olisko jotakin 50 sentin ja taalan välistä?

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää