Siirry pääsisältöön

tutustumispäivä

Koulunpihalla on kuuma. Aurinko paistaa ja auton mittari näyttää jo aamusta liki kolmeakymmentä. Jonotan ensimmäiseen pisteeseen ja saan kouraani kasan kaavakkeita isossa ruskeassa kirjekuoressa. Seuraavassa pisteessä käyn maksamassa oppikirjan ja samalla juttelen tuttujen vanhempien ja opettajien kanssa. Ruokalantäti tuntee M:n ja huikkaa pöydän päästä että onhan M:lla rahaa tilillä vaikkei yleensä kouluruokaa syökään, vastaan et on sillä, muistaakseni kai kolmekymppiä. Jos vaikka joskus tekee mieli salaattia tai hedelmiä, eipä sille paljoa muuta taida listalta löytyä. Viime vuonna sen herkkua oli parsakaali. 




Pihalla parveilee viitisensataa oppilasta vanhempansa kanssa, osalla mukana molemmat ja/tai liuta sisaruksia. Meitäkin on neljä. Käyn tilaamassa M:lle koulun paidan, siis sellaisen missä lukee koulun nimi ja joita pidetään aina tiettyinä päivinä tai erityistilanteissa, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi kouluterveydenhoitajan huoneeseen. Kaikkialla näkyy tuttuja kasvoja, tuntuu hyvältä nähdä taas.


Yhdeltätoista me valutaan – siis kaikki 500 – sisään luokkiin. Sielläkin on kuuma ja pieni tila käy nopeasti tukalaksi. Pojilla on jano ja ne haluaa jo lähteä. M etsii oman pulpettinsa ja laittaa tarvikkeensa pulpetille, se istuu alas ja täyttää open pulpetille jättämän paperin; nimi, miten tulet kouluun? Bussilla. Millä menet kotiin? Bussilla. Mistä löydät vessaluvan? Kaapin päältä. Mikä on luokkahuoneen tunnus? Sammakko. Mihin laitetaan reppu? Ulko-oven viereiseen naulakkoon. Mihin laitetaan eväät? Eväsvaunuun. Viimeiseksi täytetty paperi viedään opettajan pöydälle ja jokainen kaavakkeen täyttänyt kirjoittaa nimensä sähköiselle taululle sähkökynällä. M:n vieressä istuu aasialainen tyttö, luokassa on neljä lasta englannista, yksi brasilialainen, yksi puolalainen, kaksi intialaista. Nämä lapset, tai lasten vanhemmat tunnen joko edelliseltä kouluvuodelta, naapureina tai yhteisten tuttavien kautta. Yhteensä M:n ekalla luokalla on 22 oppilasta ja koulussa aloittaa tiistaina viisi ekaa luokkaa, reilut sata ekaluokkalaista.

M:n luokka. Sinne pääsee sekä ulko- että sisäkautta

M:n pulpetti

Posti tuo kotiin iloisen ja odotetun postikortin – koulubussitiedot. M:n viimeinenkin jännityksen aihe on järjestyksessä ja nyt me tiedetään kaikki mikä pitikin tietää, Elämä hymyilee, aurinko paistaa ja sisällä hurisee ilmastointi. Keitän kupin kahvia ja istun pöydänääreen kaavakesulkeisiin. Kaivan kevään papereista sen saman kirjeen joka on kulkenut M:n mukana jo vuosia taitan sen taas uuteen kirjekuoreen ja laitan kuoren kouluunmenevien pinoon – maanjäristyskirje. Silmäilen vanhempainyhdeistyksen paperit, laitan muutaman syrjään ja loput suoraan roskikseen. Toisin kuin Suomessa täällä vanhemmat eivät saata lapsia kouluun ekana koulupäivänä, tai siis ei ainakaan sisään kouluun. Koulupäivä on jo heti akana päivänä täysimittainen 08:55-15:30. Näinpä M:kin hyppää tiistaiaamuna pysäkiltä bussiin. Tervetuloa koulunalku.




Kommentit

  1. Kivaa koulunalkuaikaa koko porukalle! Mukavia kuvia! :)

    Ps. Paljonko kouluruoka siellä maksaa oppilaille? Jos syö vaikka vaan vihannessalaattia, hedelmiä tai parsakaalia hinta lienee halvempi. Mitä se silloin maksaa?

    T: Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys Anna! Enpä osaa tohon vastata, mutta kyllä se halvempi on silloin... olisko jotakin 50 sentin ja taalan välistä?

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...