Siirry pääsisältöön

tutustumispäivä

Koulunpihalla on kuuma. Aurinko paistaa ja auton mittari näyttää jo aamusta liki kolmeakymmentä. Jonotan ensimmäiseen pisteeseen ja saan kouraani kasan kaavakkeita isossa ruskeassa kirjekuoressa. Seuraavassa pisteessä käyn maksamassa oppikirjan ja samalla juttelen tuttujen vanhempien ja opettajien kanssa. Ruokalantäti tuntee M:n ja huikkaa pöydän päästä että onhan M:lla rahaa tilillä vaikkei yleensä kouluruokaa syökään, vastaan et on sillä, muistaakseni kai kolmekymppiä. Jos vaikka joskus tekee mieli salaattia tai hedelmiä, eipä sille paljoa muuta taida listalta löytyä. Viime vuonna sen herkkua oli parsakaali. 




Pihalla parveilee viitisensataa oppilasta vanhempansa kanssa, osalla mukana molemmat ja/tai liuta sisaruksia. Meitäkin on neljä. Käyn tilaamassa M:lle koulun paidan, siis sellaisen missä lukee koulun nimi ja joita pidetään aina tiettyinä päivinä tai erityistilanteissa, ilmoittaudun vapaaehtoiseksi kouluterveydenhoitajan huoneeseen. Kaikkialla näkyy tuttuja kasvoja, tuntuu hyvältä nähdä taas.


Yhdeltätoista me valutaan – siis kaikki 500 – sisään luokkiin. Sielläkin on kuuma ja pieni tila käy nopeasti tukalaksi. Pojilla on jano ja ne haluaa jo lähteä. M etsii oman pulpettinsa ja laittaa tarvikkeensa pulpetille, se istuu alas ja täyttää open pulpetille jättämän paperin; nimi, miten tulet kouluun? Bussilla. Millä menet kotiin? Bussilla. Mistä löydät vessaluvan? Kaapin päältä. Mikä on luokkahuoneen tunnus? Sammakko. Mihin laitetaan reppu? Ulko-oven viereiseen naulakkoon. Mihin laitetaan eväät? Eväsvaunuun. Viimeiseksi täytetty paperi viedään opettajan pöydälle ja jokainen kaavakkeen täyttänyt kirjoittaa nimensä sähköiselle taululle sähkökynällä. M:n vieressä istuu aasialainen tyttö, luokassa on neljä lasta englannista, yksi brasilialainen, yksi puolalainen, kaksi intialaista. Nämä lapset, tai lasten vanhemmat tunnen joko edelliseltä kouluvuodelta, naapureina tai yhteisten tuttavien kautta. Yhteensä M:n ekalla luokalla on 22 oppilasta ja koulussa aloittaa tiistaina viisi ekaa luokkaa, reilut sata ekaluokkalaista.

M:n luokka. Sinne pääsee sekä ulko- että sisäkautta

M:n pulpetti

Posti tuo kotiin iloisen ja odotetun postikortin – koulubussitiedot. M:n viimeinenkin jännityksen aihe on järjestyksessä ja nyt me tiedetään kaikki mikä pitikin tietää, Elämä hymyilee, aurinko paistaa ja sisällä hurisee ilmastointi. Keitän kupin kahvia ja istun pöydänääreen kaavakesulkeisiin. Kaivan kevään papereista sen saman kirjeen joka on kulkenut M:n mukana jo vuosia taitan sen taas uuteen kirjekuoreen ja laitan kuoren kouluunmenevien pinoon – maanjäristyskirje. Silmäilen vanhempainyhdeistyksen paperit, laitan muutaman syrjään ja loput suoraan roskikseen. Toisin kuin Suomessa täällä vanhemmat eivät saata lapsia kouluun ekana koulupäivänä, tai siis ei ainakaan sisään kouluun. Koulupäivä on jo heti akana päivänä täysimittainen 08:55-15:30. Näinpä M:kin hyppää tiistaiaamuna pysäkiltä bussiin. Tervetuloa koulunalku.




Kommentit

  1. Kivaa koulunalkuaikaa koko porukalle! Mukavia kuvia! :)

    Ps. Paljonko kouluruoka siellä maksaa oppilaille? Jos syö vaikka vaan vihannessalaattia, hedelmiä tai parsakaalia hinta lienee halvempi. Mitä se silloin maksaa?

    T: Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys Anna! Enpä osaa tohon vastata, mutta kyllä se halvempi on silloin... olisko jotakin 50 sentin ja taalan välistä?

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...