Palaan huomenna vastilemaan kommenteihin! Kiitos runsaasta kommentoinnista, niitä on ollut ihanaa lukea!
Perjantaina vaihdoin osastoa kesken työvuoron, ekat neljä
tuntia omalla osastolla ja seuraavat neljä sydäntaudeilla. Eilen taas olin koko
vuoron omalla osastolla, mutta puolivälissä vuoroa se toinen lähihoitaja
siirrettiin toisaalle ja mun potilaskuorma kasvoi illan loppuun mennessä 22:een.
Mun työ on olla sairaanhoitaja oikea käsi. Mä olen se joka monilta osin vastaa
siitä käytännön hoitotyöstä, pesee ja kylvettää, vaihtaa lakanat, tarkkailee
elintoimintoja – verenpaine, lämpö, hengitystiheys, syke, hapetustaso –
tyhjentää katetrit ja pissapotat, mittaa ja tarkkailee ja raportoi. Avustan
sairaanhoitajaa toimenpiteissä, raportoin eteenpäin jos potilaalla on kipua tai
joku muu asia herättää mun huomion. Äh, tätä on tosi vaikeeta selittää kun
hoitotyön kielikin on mulle väärä enkä osaa tätä terminologiaa suomeksi.
14:30 alkaa
työvuoro ryhmäraportilla. Edellisen vuoron ylihoitaja käy läpi potilasmäärän,
tiedossa olevat uudet potilaat, lähtevät, eristyspotilaat, mahdolliset ”yksityispotilaat”
– vangit tai ne jotka esimerkiksi lähestymiskiellon takia eivät ole meillä
virallisesti hoidossa, siis jos joku sattuu kysymään - ja ne joilla on tarve hälyttimelle. Samalla
käydään läpi muut juoksevat asiat kuten palaverikutsut tai koulutukset. Tällä
alkuraportilla puhutaan myös turva-asioista, mahdollisesti havaituista
ongelmista tai siitä jos potilas on edellisten vuorojen aikana loukkaantunut
kaatuessaan tai putoamalla sängystä. Meillä kaatumiset ja putoamiset ovat
harvinaisia. Neurologian ja neurokirurgian osastoilla se on arkipäivää.
Raportilla saan myös puhelimen vuoron ajaksi.
14:40 kirjaudun
koneelle ja ”nimeän” omat potilaani itselleni järjestelmässä. Tavoite on että
hoitotyössä on jatkumo, ja tänä viikonloppuna olen hoitanut torstaina huoneet
39-46, perjantaina 31-46, eilen alkuvuoron 31-46 ja loppuillan sitten koko
ryhmän 31-58,2. Huonemäärä ja potilasmäärä riippuu sairaanhoitajien määrästä, potlasmäärästä ja henkilöstötilanteesta. Tulostan itselleni illan
listan ja raapustan potilaan nimen viereen vastuussa olevan sairaanhoitajan
nimen ja puhelinnumeron.
14:50 aloitan
kierroksen. Hyvällä tuurilla olen ehtinyt tunnissa tavata jokaisen potilaan,
tervehtiä ja kirjoittaa vuorossa olevan hoitajan ja lähihoitajan nimet
huoneessa olevalle valkotaululle. Käytännössä saattaa mennä useampikin tunti ennen kuin olen
ehtinyt tapaamaan jokaisen potilaan.
14:52 olen
ensimmäisen potilaani huoneessa kun puhelin soi. Mua tarvitaan naapurissa
avuksi kääntämään vanhusta joka on kotona kaatuesaan murtanut kymmenkunta
luuta.
14:54 avustan
kääntämään kivuliaan potilaan toiselle kyljelle. Nopeasti käyn sairaanhoitajan
kanssa läpi potilaan tiedot ja ennusteen. Potilasta ollaan siirtämässä
palliatiivisen hoidon puolelle – saattohoitoon – murtumien lisäksi hänellä on
keuhkokuume.
14:56 puhelin soi
taas. Potilaan avannepussi on rikkoutunut ja mua tarvitaan avustamaan uuden
pussin laittamisessa ja siivoamisessa. Potilas tarvitsee myös kylvyn. Lupaan
saapua paikalle heti kun ehdin. Avannepotilaalla on sama sairaanhoitaja kuin
murtumapotilaalla ja kerron tilanteesta sairaanhoitajalle. Sovimme tärskyt
sinne seuraavaksi.
15:10 ryhdymme
pussinvaihto-kylpy-siivousurakkaan neljän käden voimin. Samalla saan raportin
tästä potilaasta. Puhelin ehtii soida neljä tai viisi kertaa ja mielessäni
listaan asioita jonoon... ultraa 45:n virtsarakko, poista 39:n katetri, 36:n sairaanhoitaja tarvitsee avustajaa
niittien poistamiseen. Akuutit puhelut eli lähinnä vessahädät delegoin
eteenpäin sanoen että olen toimenpiteessä.
15:45 käyn
pikaisesti käyn pikaisesti ultraamassa 45:n virtsarakon ja soitan tuloksen
sairaanhoitajalle. Puhelin soi taas muutaman kerran ja ilmoitan olevani
menossa 36:een seuraavaan
toimenpiteesen.
15:55 valmistan
potilaan niittien poistoon. Potilaan leikkaushaava on nidottu kiinni 33:lla
niitillä. Osa kiinnityskohdista vuotaa edelleen kudosnestettä, pyyhin
vuotokohdat sairaanhoitajan teipatessa leikkaushaavan. Muistutan potilasta että
tällä niittimäärällä pitää muistaa kerskailla.
Periaatteessa
jokaisessa vastuulla olevassa potilashuoneessa pitäisi käydä kerran tunnissa. Tämän
käynnin aikana käydään läpi potilaan perustarpeet, tarjotaan mahdollisuutta
vessassa käymiseen, korjataan asentoa sängyssä, huolehditaan kivun hoidosta ja
mahdollisista muista tarpeista. Kivusta raportoin sairaanhoitajalle.
Käytännössä kello on 16:20 ja olen käynyt viidessä huoneessa. Valtaosaa
potilaista en ole ehtinyt vielä tapaamaan.
16:20 suuntaan
matkani 39:ään poistamaan katetrin. Selitän toimenpiteen potilaalle ja haen
kaiken tarvittavan. Kerron potilaalle että mittaamme edelleen virtsan määrää ja
pissalla pitää käydä ”hattuun”. Potilaalla on kuusi tuntia katetrin poistosta
aikaa käydä pissalla ennen kuin mun täytyy ryhtyä miettimään asiaa. Kirjoitan
nkellonajan muistiin itselleni, jotta muistan varmasti tarkistaa onko potilas
käynyt vessassa. Itse katetrin poistamiseen menee muutama minuutti. Puhelin soi
ja kuulen että meille on tulossa heräämöstä kaksi potilasta. Puhelin soi
uudestaan ja muistuttaa että on aika palata monimurtumapotilaan huoneeseen
seuraavalle käännökselle. Potilas pitää kääntää kahden tunnin välein.
16:50 olen taas
kääntämässä murtumapotilasta. Puhelin soi ja potilas toisaalla tarvitsee apua
päästäkseen vessaan. Mietin mielessäni etten edelleenkään ole ehtinyt saamaan
raporttia tai edes tapaamaan valtaosaa potilaista. Puhelin soi taas muutamaan
kertaan.
17:15 olen käynyt
auttamassa sen seuraavan tyypin vessaan. Samalla kirjoitan hoitajan nimen ja
oman nimeni taululle. Potilas kysyy mistä oloen kotoisin ja juttelemme
aiheesta. Käytännössä käyn ntämän keskustelun illan aikana jokaisen potilaan
kanssa. Kaikkia kiinnostaa mun nimen alkuperä ja yllättävän monella on
sukulaisia tai tuttavia Suomessa tai Suomesta. Keskimäärin kaikki tietävät että
Suomi on vauras pohjoismaa ja että me kuulutaan samaan nippuun Ruotsin ja
Norjan kanssa. Moni tietää myös että Suomessa on poikkeuksellisen loistava
koulujärjestelmä. Yleisin kysymys tähän aiheeseen liittyen on; ”Miksi olet
täällä?”
17:20 siirryn
laittamaan tulevien potilaiden huoneet valmiiksi viemällä sinne laitteet
leikkauspotilaan seurantaan ja tippapussitelineen. Samalla rullaan sängyt ulos
huoneista koska leikkauspotilaat tulevat heräämöstä sängyssä.
17:35 pyydän
raportin yhdeltä sairaanhoitajistani. Raportin aikana puhelin soi taas.
Ylihoitaja tarvitsee apua huoneessa 52 sekavan potilaan hoitamiseen. Potilas
istuu omassa ulosteessaan ja tarvitsee suihkun.
17:40 riennän
tarvikkeitteni kanssa ylihoitajan avuksi. Potilas kieltäytyy nousemasta
tuolistaan jos ei saa ruokaa. Potilaalla on vatsalaukussa useampikin vuotava
haava ja saa suonensisäisesti ravintoa. Kyseessä on keski-ikäinen
mielenterveyspotilas – skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö – ja potilas
on ollut pidemmän aikaa ilman lääkitystä. Lopulta potilas saadaan kuitenkin
siistittyä ja siirrettyä sänkyyn.
18:15 totean
etten edelleenkään ole ehtinyt kaikiin potilashuoneisiin ja heräämöstä on tuotu
jo yksi potilas. Kaikesta huolimatta lähden ensimmäiselle tauolle.
18:30 palaan osastolle
ja kuulen jääväni ainoaksi lähihoitajaksi. Huoneen 52 potilas on laitettu lepositeisiin.
Potilas on yrittänyt repiä nenämahaletkun ja dreenit pois. Aloitan kierrokseni
leikkauspotilaitten luota. Sen jälkeen kun potilas saapuu osastolle on mun
tehtävä valvoa elintoimintoja. Ensimmäisen tunnin ajan näitä mitataan 15
minuutin välein, sen jälkeen 30 minuutin välein ja lopulta tunnin välein.
Samalla tarkkaillaan potilaan yleistä vointia ja tajunnan tasoa. Laitan
kellonajat itselleni muistiin ja kirjoitan ne samala huoneen valkotaululle.
Juttelen samalla potilaan ja potilaan omaisten kanssa.
19:00 puhelin
soi, potilaan haava vuotaa ja potilas tarvitsee uuden yöpaidan ja puhtaat
liinavaatteet. Sairaanhoitaja on jo huoneessa vaihtamassa sidettä. Avustan
siteen vaihtamisessa, vaihdan sänkyyn puhtaat lakanat ja autan potilaalle puhtaan
yöpaidan päälle. Ensiapu lähettää meille uuden potilaan alakerrasta ja
potilaskuljetus tarvitsee apua huoneeseen.
19:26 soitan
osastosihteerille ja pyydän häntä tilaamaan eristyshuoneen kärryn –
suojakaapuja, ilmoituslaput oveen ja hanskoja – huoneen ulkopuolelle. Autan
kuljetuksen poikia siirtämään heikkoa potilasta. Potilaalla on MRSA. Samalla jään huoneeseen
punnitsemaan potilaan, tarkistamaan elintoiminnot ja varmistamaan että
potilaalla on riittävän lämmin. Sairaanhoitaja ilmestyy huoneeseen ja
vastaanotamme potilaan yhdessä. Poistuessani huoneesta laitan kertakäyttöisen
kaavun ja hanskat roskikseen. Pesen kädet vedellä enkä vain käsidesillä.
19:45 palaan
leikkauksesta tulleitten huoneisiin, varmistan että kaikki on hyvin. Soitan
sairaanhoitajalle toisen potilaan kivusta.
20:00 ilmoitan
lähteväni ruokatunnille.
20:30 palaan
osastolle ja puolisen tuntia vastailen lähinnä vessapuheluihin, tarkkailen
leikkauksesta tulleitten elintoimintoja ja autan pari potilasta takaisin
sänkyyn.
21:00 ryhdyn kiertämään
potilaita ja tyhjennän katetrit, tarkistan että ne joilla ei ole katetria ovat
käyneet vuoron aikana vessassa. Tyhjennän haavojen dreenit, mahdolliset
avannepussit, nenämahaletkujen säiliöt. Raportoin eritteiden määrän, laadun,
koostumuksen ja värin. Soitan sairaanhoitajalle poikkeavista löydöksistä tai
potilaasta joka ei ole pissannut. Kaksi potilasta pitää ultrata.
22:15 avustan
sairaanhoitajaa katetrin laittamisessa. Osastosihteeri huikkaa
potilashuoneenovelta että potilas huoneessa 38 oksentaa. Hän on antanut
potilaalle vadin ja pyyhkeitä. Kiitän ja lupaan mennä sinne seuraavaksi.
22:35 olen
huoneessa 38. Rauhoittelen potilasta ja mittaan oksennuksen määrän. Soitan
sairaanhoitajalle ja potilas saa pahoinvointilääkkeen.
Seuraava vuoro
saapuu töihin 22:30.
22:45 istahdan
alas, avaan tietokoneen ja pikaisesti silmäilen onko jotakin jäänyt
raportoimatta. Vuorn aikana olen ohimennessäni vienyt tyhjiä tarjottimia pois,
raportoinut niiltä syödyn ruuan ja juodun nesteen määrät.
22:58 käyn
palauttamassa puhelimen osastosihteerille ja kävelen ulos osastolta. Matkalla
käyn hyvästelemässä vuoroon jäävät. Leimaan kulkukorttini ja lähden kotiin.
Vautsi, onpas hektistä puuhaa! Tuohon eivät kaikki pystyisi, esim kovin hajamieliset ihmiset ja sellaiset, jotka pelkäävät likaa ja kivun ja tuskan näkemistä. Itsellenikin tuollainen työ tuntuisi kovin vaikealta jatkuvan kiireen vuoksi. Tuntuisi varmaan koko ajan, että olenkohan unohtanut jotain oleellista. Tärkeätä ja ihmisläheistä työtä teet! Varmaan myös palkitsevaa, kun näkee työstä saadun hyödyn usein ihan välittömästikin.
VastaaPoistaMia
Voi apua mikä päivä! Oli kyllä mielenkiintoista luettavaa. Naurettavaa suorastaan on se, että sä oot noin kiireinen ja lisää ihmisiä tarvittais kiireen kaupalla. Siis että kerran tunnissa pitäis käydä kaikkien luona ja sulla menee muutamien luona ramppaamiseen monta tuntia kun se puhelin soi koko ajan... Hyvä jos ehdit kerran vuorossa käydä edes jokaista moikkaamassa! Varmaan aikamoisia riittämättömyyden tunteita saa oppia tuossa työssä sietämään. Juoksemista koko päivä. Hyvä että pidät kiinni tauoista ja kiva että sulla on kaiken lomassa aikaa selittää potilaille Suomestakin. :)
VastaaPoista