syömään!!!

Nää syö meidät konkurssiin ja ne on vasta neljä, neljä ja kuus. Yhdellä aamiaisella menee kepeästi yhdeksän kananmunaa, puoli kiloa pekonia, tusina pannukakkuja, pari rasiaa marjoja. Lounaalla menee helposti kymmenen viipaletta leipää ja pinaattiletut on syytä tehdä litraiseen taikinaan. Pellillinen pannaria katoaa silmänräpäyksessä. Jugurtit on rajoitettu yhteen per ateria per päivä. Päivällisellä ne syö pihvin mieheen ja naiseen, paitsi O joka mieluummin syö sashimia – siis sitä sushia missä on se iso klimppi raakaa kalaa riisin päällä.

pinaattilettuja mantelimaitoon

Ongelma on positiivinen ottaen huomioon että vielä vuosi sitten me käytännössä rukoiltiin et joku söis edes jotakin, paitsi O joka silloinkin söi melkein mitä vaan, koska vaan ja kuinka paljon tahansa. M kävi syömisterapiassa kahdesti viikossa syömässä pizzaa ja kananmunia. Kotona sitä pidettiin hengissä ravintolisillä. Edelleen se muistelee kauhulla syömisterapiaa, kuinka siellä istuttiin ja oli pakko syödä.

Vähän haasteellista ruuanlaittamisesta tekee se että M ei syö riisiä, K ei syö perunaa – ei edes ranskalaisia - ja O syö mieluummin kalaa tai kasviksia kuin lihaa. M ei syö kalaa, paitsi kotona itse savustettua lohta. Yksikään niistä ei syö laatikkoruokia, ne on epäilyttäviä ja niissä on kuitenkin jotain vaarallista sössöä eli munamaitoa tai valkokastiketta. Grillissä kiven päällä paistettu pizza, prosciutto crudoa, tuoretta basilikaa ja mozzarellaa, viipaloitua valkosipulia ja oman pihan tomaatteja taitaa olla voittaja. M:n versiossa oliiviöljyä juuston sijaan. Edelleen meillä harjoitellaan ajatusta että kaikkien ruokien ei tarvitse mennä kahteen ääripäähän – hyvää tai pahaa – vaan väliin mahtuu myös niitä ruokia joita voi ihan hyvin syödä, edes vähän, vaikkei se nyt mitään superherkkua olisikaan.

grillipizzaa

M:n maitoallergian myötä meillä lensi ovesta ulos monet lasten suosikit, mac&cheese, quesadillat, cheese pizza, grilled cheese. Tilalle on pitänyt etsiä uutta. Valmisruokaosasto on edellä mainitusta syystä vähintäänkin rajallinen, kaikessa kun tuntuu olevan maitoa. Viimeisin onnelinen löytö on juustottomat, vegaanijuustonaksut – M on taivaassa. Cheese puffs kun on täällä lasten herkkua aina ja kaikkialla. Tämän vuoden aikana olen oppinut pakkaamaan M:lle omat eväät synttäreille, picniceille, ravintolaan ja muihin tilaisuuksiin. Tiedän mistä saa ostaa maidottomat leivonnaiset ja muut herkut. Kotona tulee leivottua paljon kun käytännössä ihan mistä vaan voi tehdä maidotonta vaihtamalla maidon manteli- tai kookosmaitoon ja voin maidottomaan margariiniin. Tuoteselosteitten lukemisesta on tullut tapa, jopa korppujauhoissa kun on maitoa.

Mitä meillä sit syödään? Näin alkusyksystä blogit vilisee ruokia ja ruokalistoja, ateriasuunnitelmia ja kauppalistoja. Mä olen impulsiivinen ruuanlaittaja ja vastustan intensiivisesti suunnittelua. Mitä jos mua ei yhtään huvitakaan tehdä karjalanpaistia karjalanpaistipäivänä tai pizzaa perjantaina? Meillä ateriasuunnittelu kulkee siis maksimissaan viikkotasolla, ja silloinkin yleensä niin että sunnuntaina tai maanantaina tehdään jotakin mitä voi syödä pari päivää, keskiviikkona jo syödään jotain nopeeta, torstaina kun mä olen töissä noi hakee teriyakia kulman japanilaisesta ja perjantaina on perjantai ja kivaa syödä jotakin kivaa. Tänään tiedän että meillä syödään ainakin sitä halloumia minkä L eilen halloumihimossaan osti, mitä muuta? Se selvinnee aikanaan.

Niitä useamman päivän ruokia edustaa meillä paahtopaisti, meksikolainen chile verde jota L kutsuu meksikolaiseksi karjalanpaistiksi, karjalanpaisti, lihapata. Näitäkin syödään se toinen, saati kolmas päivä jo pitkin hampain ja pakon edessä, myös me aikuiset. Näinpä useimmiten syödään sitä jotakin nopeeta ja kertaluonteista. Paljon aasialaista, nuudeliwokkia ja thaicurryja, meksikolaista ja satunnaisesti pastaa pestolla tai pekonilla, joskus harvoin bolognese – L vihaa bolognesea. Kesällä grillataan vähintään neljänä päivänä, useimmiten päivittäin ja me ollaankin grillihiilten suurkuluttajia. Hiiligrillissä valmistuu ihan mitä tahansa hampurilaisista, pihvien kautta kanaan, äyriäisiin ja kalaan. Kaikkien herkku on savulohi. Makkaraa meidän grillistä löytyy kerran tai kaksi kesässä, silloinkin tuoremakkaraa. ”Grillikausi” alkaa maalis-huhtikuussa ja päättyy syksyn sateitten alkaessa lokakuulla, grillausaikaa on siis seitsemästä kahdeksaan kuukautta vuodesta. Sen saman ajan kulkee pojat ja miehet shortseissa.

oman maan salaatti

O:n lempiaamiainen on muroja ja maitoa, sekaan viipaloitu banaani. K haluaa maapähkinävoileivän ja joskus satunnaisesti puuroa. M söisi vohveleita ja tyytyy jomman kumman veljen valintaan. Usein meillä syödäänkin aamiaiseksi pannaria, vohveleita tai amerikkalaisia pannareita. M ja O voisi aloittaa jokaisen aamun munakokkelilla ja K taas söis pekonia rajattomasti. Aamiaismakkaroista – links – tykkää kaikki. Viikonloppuisin tarjolla on se suomalainen mielikuva aamiaisesta, tuoretta leipää, kasviksia ja leikkeleitä. Jokaisella aamiaisella tarjoillaan myös hedelmiä tai marjoja, jugurttia ja juomana pojilla maito, M:lla manteli tai kookosmaitoon pohjattu kaakao. Mun oma aamiainen on maustamaton kreikkalainen jugurtti, pala pannaria tai puolikas vohveli jos niitä on tarjolla. Lisänä niitä hedelmiä tai marjoja ja mustaa kahvia – paljon mustaa kahvia.

aamiaissämpylöitä omasta uunista

Ensi viikolla pitäis alkaa tekemään M:lle koululounaita pakkaseen, koulun ruokalista kun menee aika rajalliseksi lapsen ollessa maitoallerginen eikä se nyt muutenkaan kovin herkulliselta, saati terveelliseltä vaikuta. Ajatuksena on tehdä pakkaseen valmiiksi pinaattilettuja, lihapiirakoita, munariisipiirakoita, pannaria, lounasmuffinseja. Välillä se voi saada sen sandwhichinsä. Joukkoon pakataan sit vielä vihanneksia ja hedelmiä, toisinaan soijajugurtti ja juomaksi keskimäärin vettä. Lounasmuffinssi ei ole se mielikuvien sokeripommi yhtään sen enempää kuin lihapiirakka tai munariisipiirakka se rasvapakkauskaan.

Kyllä varmasti halvemmallakin söisi kuin sillä 800 eurolla kuukaudessa. En halua. Olen herkkuperse ja kasvatan laumastani samanmoisia. Tingin mieluummin jostakin muusta kuin luomuruuasta ja herkuistani. 

uusi vesipullo ja sisälmykset vanhaan eväslaukkuun