Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle. Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Olipa lapsilla kivan oloinen leiripäivä! :)
VastaaPoistaT:Minttu
Meillä oli kokonaisuudessaan tosi kiva leiriviikko :)
PoistaTälläinen kuvakollaasi on todella valaiseva. Miten paljon tapahtumaa yhden perheen elämään voikaan mahtua! :)
VastaaPoistaN
Mä tykkään itsekin katsella näitä jälkikäteen :)
PoistaJoo yhdyn N:n kommenttiin. Hyvin toiminnantäyteinen päivä! Hauskoja sellaiset yksityiskohdat kuten se että amerikkalaisella sairaalalla on oma 9-kerroksinen parkkitalonsa tai tuo pahvipappi :D Miksi tuossa vaalimainoskuvassa on liikennevaloissa neljä lamppua? Mitä se neljäs valo kertoo?
VastaaPoistaHaa, hauskoja huomioita joita ei itse osaa edes miettiä :) Pahvipappi on itseasiassa kuva meidän sairaalan hengellisen osaston johtajasta. Neljäs valo on nuolivalo oikealle kääntymiseen.
Poista