Tahdon Asiat

1.Kiitä tunnustuksen lähettänyttä bloggaria.   Kiitos vielä uudemman kerran Eskapismi ! 2. Jaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille.   Eiks kaikki oo jo saaneet tän? 3. Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan.  Jos luen blogiasi etkä vielä ole saanut tätä haastetta on tämä sua varten! Ansaitset tunnustuksen! - OIKEESTI (Ja mä haluan myös lukea ne vastaukset) 4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi. Täältä pesee: Viitaten edelliseen postaukseen, mä rakastan autoja niin kuin pienet ja vähän isommatkin pojat... en siis erityisemmin sitä perus Toyotaa tai Hondaa, vaan oikeita autoja, sellaisia joissa on jokin juju niin kuin mun omassa autossa tai pienessä urheiluautossa tai siinä Kummisedän uudessa autossa... sen ei tarvitse olla kallis, valitettavasti ne hauskimmat autot usein on. Rakastan yöpaitapäiviä – päiviä joina ei käydä suihkussa tai pukeuduta vaan ollaan vaan ja ulkoilemaankin voi lähteä vetämällä takin yöpaidan päälle ja ku...

Taas aloitetaan alusta...  elämä on tällaista ”Groundhod Daytä” mutta toisaalta tuntuu ikeesti hyvältä kun jokainen aamu saa uuden mahdollisuuden yrittää taas vähän enemmän ja paremmin... taidan käydä ostamassa korvatulppia ja kokeilla pidentäiskö ne pinnaa. M valvoi taas salaa kymmeneen – poikien Kummisetä K oli meillä esittelemässä ostostaan – ja niinpä mä hiivin ulos makkarista joskus seiskan jälkeen ja jätin prinsessan nukkumaan Ruususen untaan... sanoin en pysty kuvailemaan miten mahtavaa on, että se on vihdoinkin alkanut nukkumaan paremmin, edes meidän sängyssä, edes välillä ja mustakin on tullut noin pääasiallisesti ihan toimintakykyinen enkä enää mene nukkumaan seitsemältä. Olenko mä oikeesti saanut pienen palasen elämääni takaisin? Ja se Kummisetä K:n lelu... Wow!  Meille kannattaa tulla näitä nelipyöräisiä leluja esittelemään kun tässä talossa on kaikilla perheenjäsenillä arvostus autoja kohtaan vähintäänkin kohdillaan. Mä nyt vaan saan kicksini makeista autois...

En oo ehtinyt sen enempää lukemaan kuin kirjoittamaankaan ja kommentteihin lupaan vastata het seuraavaks... ajatella oon ehtinyt ja ne ajatuksetkin on jo kauniisti karanneet jonnekin kauemmaksi, mietin taas et ei tää kyllä mitään ruusuilla tanssimista ole – jaksaa, jaksaa, jaksaa... muutama viikko vielä. Rakas päiväkirja, tänään olen... Käynyt kahdesti klinikalla, ensin aamulla hakemassa M:n ja K:n kanssa O:n jolla oli torstain terapiat... ja luvannut terapeutille tarramerkit meidän portaisiin kuvastamaan vasemman ja oikean jalan paikkoja. Iltapäivällä uudestaan M:n kanssa ja silloin me odotettiin poikien kanssa ja luettiin ja yritettiin käyttäytyä ja istuttiin autossa jäähyllä – O – ja yritettiin taas. Ottanut vastaan lastenhoitajan ja ensimmäistä kertaa koskaan soittanut sinne välitysfirmaan ja kysynyt onks nyt ihan varma et lapset voi jättää sen kanssa... muija kun näytti siltä että oli tulossa eilis-iltaisista bileistä ja imeskeli pastilliakin vähän siihen malliin... ...

Haa, sain tunnustuksen ja lupaan palata siihen pian ja vastata kysymyksiin ja... KIITOS Eskapismi ! Samaa hässäkkää kuin kaikki päivät... pääosin meillä kuitenkin oli kivaa, kivempaa kuin eilen vaikkei eilinenkään huono ollut... O:n on vallannut joku riivaaja ja se kiusaa muita ja lyö ja tönii ja potkii ja karkailee... tekee mieli töniä ja potkia takaisin näitten kahden puolesta. Käytiin pikaisesti ostarilla ihailemassa joulukoristuksia - tunnustan, palautin muutaman joululahjan kun noilla naperoilla on muutenkin jo ihan liikaa roipetta odottamassa paketointia -  ja tietty keskiviikkovakkaristi terapioissa (x3) ja terapialeikkideitillä ja baletissa ja... kotiin päästyä M oli sen verran puhki että tarvitsi vaan syliä ja hellää huolenpitoa ja silti se oli ihan mahdoton. Tyttö kaiken parantavaan vaahtokylpyyn ja O jäähylle varmaan sadatta kertaa ja K toiseen huoneeseen jäähylle kun se keksi että Koiraa on kivaa kiusata keittiöstä pöllityillä grillipihdeillä. Käytii...

Aamu alkoi ihan samaan tapaan kuin eilinen, sillä erotuksella että se itku alkoi jo klo 05:30... Kivaa, kiitti! Kun yks oppii edes joten kuten nukkumaan, alkaa seuraavan kukkuminen. Multa on viimeisen kahden päivän aikana kysytty neljästi miten jaksan tätä meidän arkea. Kysyjät ei oo olleet läheisiä vaan ennemminkin puolituttuja tai ihan tuntemattomia, jitka syystä tai toisesta on törmänneet näihin neljään asiaan 1. meidän esikoinen on ASD-lapsi 2. meillä on kaksoset 3. toisella kaksosista on kehitysviivästymä 4. mulla on jatkuvaa hoitoa tai enneminkin tarkkailua vaativa perussairaus (5. yhdelle kysyjistä valkeni sekin että meillä on myös enkelipoika)... Kaikille oon vastannut samalla tapaa, sanonut että mä uskon siihen että elämä kasvattaa meitä ja että sitä oppii kukin jaksamaan niitten omien asioittensa kanssa – rajansa joo toki kaikella – mutta noin periaatteessa kaikkeen tottuu ja kaiken kanssa oppii elämään... monimutkaisista tai voimia vievistä asioista tulee vähitelle...

06:31 Herään K:n itkuun ja nousen ylös. 06:32-06:52 laitan M:n lounaan valmiiksi ja aamiaista lapsille – rieskaa ja voita, jogurttia, mandariineja ja kaakaota – laitan uunin lämpiämään leipää varten. 06:53-07:15 syödään yhdessä aamiaista – mulle vaan teetä ja jogurtti. 07:16-07:45 lykkään limpun uuniin, kannustan M:aa pukeutumaan ja tsekkailen blogit ja feissarin ja uutiset. 07:46-07:55 ulkoilutan Koiran. 07:56-08:00 otan leivän uunista ja hoidan M:n ulkovaatteisiin – takki ja kaulaliina, sormikkaat taskuun. 08:01-08:13 odotan M:n kanssa koulubussia ulkona. M istuu sylissä, pidän sitä lujasti ja laulan sille kehtolauluja. 08:14-08:33 käyn suihkussa, meikkaan, kuivaan ja kampaan tukan, pukeudun. 08:33-08:51 haen pojille vaatteet vaatehuoneesta, riisun kaksi poikaa, pesen kaksi kakkaista takapuolta, laitan kahdesti vaipan ja puen kahdelle lapselle vaatteet ja kengät, ulkovaatteeksi riittää huppari – tässä kohdassa saa maksaa siitä että niitä on ...

Onnellisina siitä että yläkerran vesivahingon korjaaminen oli helppoa ja nopeaa ja yllättävän kohtuullisen hintaista -  vajaat $90 – me syödään tänään lihaperunasoselaatikon sijasta sisäfilepihvit ja juodaan hyvää punkkua, olkoon vaan maanantai. Pojat on kipeitä ja kiukkuaa, M kiukkuaa muuten vaan tai siis se kiukkuaa sitä että viimeiset neljä päivää on olleet erilaisia ja tänään palattiin normiin ja on hyvä sen myötä päästellä vähän höyryjä... Kaikki on ollut kaikilla mieluummin enemmän kuin vähemmän huonosti ja mulla pinna kireellä. Viideltä olisin jo ollut valmis viskipaukkuun – jos siis viskiä joisin – tyydyin laskemaan sataan ja sataan ja sataan ja sataan ja laittamaan telkun päälle. Nyt ne on kaikki lääkittyinä sängyissään ja täällä on ihana hiljaisuus... ainakin hetken.

M:n uskon ja epäuskon välillä häilyvä innostus on tarttuvaa ja saa mut pistämään parastani tässä Tonttu-touhussa... tänään se oli alakerran takkikaapissa ja yhdessä aamulla pohdittiin et miten se on muka voinut päästä sinne, ja sen eilisen omenankin se oli vaan nakannut pitkin keittiön tasoa lähtiessään...

Meidän yläkerran kylppäri - siis lasten, ei meidän  - on aina haissut jotenkin ummehtuneelta ja siihen vaivaan on yritetty milloin mitäkin... Lattialta on myös pöntön ja kylpyammeen välistä tullut pyyhittyä vettä aina ohimennessä ja välillä syytin kissaa kylppärin lattialle pissimisestä ja sit kun kissaa ei enää ollut olin sitä mieltä että pojat kerkii aina jossakin välissä lirauttamaan lattialle tai että kylpyammeesta joku loiskuttaa vettä. Eilen illalla lauma oli jälleen menossa iltakylpyynsä ja eikö siinä lattialla taas ollut vettä. Otin pyyhkeen ja kuivasin lattian ja tajusin että se vesi haisee ja ettei kukaan ole voinut pissiä siihen. Samalla tajuan kuinka sitä vettä tulee aina muutama pisara lisää siitä lattiasauman kohdalta. Vedän vessan ja vettä tulee lisää... Rouva putkimies hakee jakoavaimen ja irroittaa pöntön vain huomatakseen että sieltä pöntön alta tulee sitä itseään vedellä laimennettuna... Tässä vaiheessa lapset on siis kylpyammeessa ja jossakin vaiheessa...

Ulkona on upea sunnuntaipäivä... me lähdetään nyt ulos tuulettumaan ja toivomaan että M onnistuu karistamaan huonon päivänsä raikkaassa ulkoilmassa...

Mä syyllistyn siihen itsekin ja kaikki kai sitä omalla tavallaan tekee… mittaa ja vertaa omia hankaluuksiaan ja haasteitaan muihin. Teillä on kaikki hyvin, miksi valitat valvottuja öitä tai korvatulehdusta tai kiirettä tai... Viimeksi eilen mietin kun eräs ”itki” sitä et aamuisin on niin kiire ja ovesta lähtemiseen menee kaksi tuntia, mietin että mä kyllä saan oman laumani puettua ja autoon ja itsellekin vaatteet päälle tarvittaessa kolmessa vartissa ja sanoinkin sen. Niin, mutku kakkosen aamuiaisen syönti kestää toista tuntia... Mun otsalohkossa kilkattaa ”organisointikyvyn puute” vaan mikäpä mä oon kenellekään sanomaan että se tekee omasta elämästään tarpeettoman hankalaa tai että mun elämä on vaativampaa tai mun lapset kamalampia tai ihanampia tai... että mä nyt vaan oon parempi äiti – tuskin olen, erilainen vaan. Ehkä se on parempi äiti joka antaa lapsensa syödä aamiaista rauhassa ja nousee sen takia ennen päivänkoittoa? Mä en oo niin hyvä äiti, me syödään muropatukoita tai jogur...

Tänään on vietetty tyttöjen aikaa ostoksilla ja synttäreillä, käyty kuppikakuilla kahvilassa ja ripusteltu jouluvaloja... Mä olen vuodattanut liikutuksen kyyneleitä seuratessani M:aa synttäreillä sen koulukavereitten kanssa... se leikki, oikeesti leikki ja vuorovaikutti - puhui ja keskusteli ja oli yhdessä. Oli mahtavaa olla erilaisten kutsuilla, sellaisilla joilla vanhemmat auttaa lapsiaan tarvittaessa toimimaan eikä vaan juo kahvia ja rävellä kännykkäänsä - kyllä täälläkin siis juoruttiin ja vaihdettiin viimeisimmät vinkit - ja joilla kukaan ei kiinnitä huomiota esimerkiksi tähän keskusteluun: Are we having cake next? No, there won’t be cake because B can’t eat dairy or wheat and there would be both dairy AND wheat in a cake. But this IS a Birthday Party and there is ALWAYS cake at Birthday Parties. There NEEDS to be cake next because this is a Birthday Party and it's not a Birthday Party without a cake. There HAS to be cake next... Please calm down, give yoursel...

Kiitos kaikille pitkistä ja runsaista kommenteista, päätin jo lukiessani vastata kaikille yhteisesti uudella kirjoituksella. Ensinnäkin ne erilliset tilithän ei suoraan tarkoita sitä etteikö talous silti olisi yhteinen, jos rahaa silti käytetään sen kokonaisuuden mukaan tuijottamatta sitä kuka vastaa mistäkin kulusta ja mikä kuuluu kenellekin.  Yhteistalous voi siis olla myös omilla tileillä, sehän on loppupeleissä enemmän  osapuolien korvienvälissä kuin tekniikassa.  Se mikä mua hämmensi ajatuksena oli se että puolisoiden raha-asiat tosiaan olisivat täysin  erillisiä ja se että keskusteltaisiin siitä mitä kukakin maksaa ja kuinka paljon ja koska... mun mielestä se vaan on keskustelu joka ei loppuis koskaan... kärjistettynä voitais meidän perheessä todeta että mä kulutan keittiön lattiaa enemmän kuin L ja L taas joutuu ostamaan uuden imurin ja pesuaineet niistä omista rahoistaan koska mähän en sitä imuria tai pesuaineita juuri käytä. Tiskiharjat ja tis...

Meille tuli eilen joulu kotiin. M oli ihanan innoissaan kaivaessaan mun kanssa joulukoristeita esiin laatikoista... mä luulen että se on perinyt mun rakkauden jouluun... tässä pari kuvaa meidän tunnelmista. Joulusukat ikkunassa Tänään Tonttu löytyi ruokakomeron ovesta

Eilen aamulla kysyin M:lta 21 Tiuhtin Tiitille esittämää kysymystä ja koska osa vastauksista oli omalla tavallaan aika yllättäviäkin, päätin esittää M:lle ne samat kysymykset uudelleen tänään... Tässä molemmat vastaukset (vain yksi vastaus tarkoittaa sitä että vastaukset oli kummallakin kerralla identtiset): 1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle? I love you 2. Mikä tekee äidin onnelliseksi? Because I love you  That I wait for my turn   3. Mikä tekee surulliseksi? Throwing toys and taking them away  That I don’t clean up 4. Miten äiti saa sinut nauramaan? Because you laugh and I repeat after you  By eating something very special and that makes me laugh 5. Millainen äitisi oli lapsena? You had panties and pants and I don’t know what else  You were just like me, but you didn’t have ballerina shoes 6. Kuinka vanha äitisi on? 40 7. Kuinka pitkä äitisi on? This tall (laittaa kädet mun p...

Lapsena mulle opetettiin että pitää olla itsenäinen. Pitää pystyä itse elättämään itsensä ja olla riippumaton kenestäkään. Mä muistan etenkin sen kun mutsi sanoi et jos mulla ei oo omia rahoja saa mun mies päättää onko mulla sukkahousuja – ei muuten oo, yksiäkään sukkiksia... tosin itse oon sukkahousuttomuuteni valinnut, ja ehkä se sukkahousuesimerkkikin nyt vaan oli sellainen lapselle sopivaksi ajateltu. Onko todella näin että suomalainen nainen kokee olevansa epätasa-arvoinen jos ei itse, ihan, ihan itse päätä mihin ne killingit menee? Mä törmäsin tänään keskusteluun siitä, miten pitäisi perheessä jakaa esimerkiksi raskaudenaikaisista lääkärikäynneistä aiheutuneet kulut, kun onhan se lapsi kuitenkin sen miehenkin... Mitä sanotte? Mikä olis oikeudenmukainen jako? 70/30 (vaimohan saa myös tässä terveydenhuoltoa) vai 50/50 vai ehkä  30/70 (miehen syy)? Mä oon ennenkin törmännyt näihin keskusteluihin joissa menot jyvitetään kummankin osapuolen ansiotason mukaan tai kuinka ruoka...

Mä heräsin seiskan pintaan siihen, että joku oli varmaan kuollut tai vakavasti loukkaantunut, ja kirmasin alasti pelastamaan lastani hirviön kynsistä. Yöpaidan – kyllä käytän yöpaitaa - olin jossakin välissä yötä hyljännyt eksessiivisen hikoilun tuloksena ja olin siis ihan oikeasti ilman rihman kiertämää. O nukkui, K oli kai nähnyt pahaa unta tai jotakin... lohduteltiin hetki meidän uudessa aviovuoteessa - L nukkuu M:n sängyssä ja kyllä meitä kolme sinne M:n sänkyyn hyvin mahtui. Meidän sänkyyn kun ei voinut palata koska M nukkuu siellä. Tonttu palasi meille tänään, se keinuu olkkarin kaihtimien naruista tekemässään keinussa ja oli raahannut joulukynttelikön autotallista ikkunaan... Kaulassa sillä on se mun sille neuloma kaulaliina, kai se tuli tarpeeseen. Lapset tietää ettei Tonttuun parane koskea, L näytti arpensakin... meidän Tonttu puree. M häilyy uskon ja epäuskon rajamailla, illalla se vielä kysyi multa että onko se ”for real or just pretend”.

Istuttiin tässä saman pöydän ääressä ja katsottiin videoklippejä aiemmilta vuosilta. Oltiin molemmat yhtä syvän, ja hiljaisen kiitollisia siitä että meidän lapset on jo näin isoja, ja pystyviä, ja omatoimisia. Ei tartte enää säätää pullojen kanssa tai tehdä soseita tai... Ne kaikki osaa istua ja kävellä ja ilmaista itseään ainakin jollakin tasolla. Meidän kolmikko, sisko ja sen veljet – ihanan isoiksi kasvaneita. Päivällä käytiin M:n kanssa kävelyllä metsässä. M opetti mulle että havupuut on ikivihreitä ja että vanhat puut kaatuu ja kuolee... mä opetin sille että sieniin on parempi olla koskematta. Se kahlas kumppareissaan lätäköt, ja mä kuuntelin ja seurasin mukana – asiaa oli paljon, harvoin on mahdollisuus keskustella kahdestaan ihan rauhassa ja kenenkään keskeyttämättä.

Tiuhti oli kysynyt pojaltaan Tiitiltä nämä 21 kysymystä ja innostuin itse tekemään saman M:n kanssa... pitäis vissiin katsoa peiliin ja yrittää edes ryhtyä vähän mielenkiintoisemmaksi ihmiseksi... Käytännössä mä siis käänsin kysymykset englanniksi ja kirjoitin M:n vastaukset sit suoraan tähän. 1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle? I love you 2. Mikä tekee äidin onnelliseksi? Because I love you 3. Mikä tekee surulliseksi? Throwing toys and taking them away 4. Miten äiti saa sinut nauramaan? Because you laugh and I repeat after you 5. Millainen äitisi oli lapsena? You had panties and pants and I don’t know what else 6. Kuinka vanha äitisi on? 40 - M muistaa jokaisena päivänä kertoa mulle että oon 40 ja L 43 7. Kuinka pitkä äitisi on? This tall - laittaa kädet mun pään päälle 8. Mikä on äitisi lempipuuhaa? Work and eat - bloggaan ja syön siis 9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla? Work and laun...

Meillä laskeudutaan hiljalleen Kiitospäivän viettoon... huominen päivä on pyhitetty hyvälle ruualle, kodille ja perheelle, niille hyville asioille elämässä ja niille joista voi ottaa opikseen. Kalkkuna odottaa jääkaapissa paistajaansa ja viimeisetkin tarvikkeet kannettiin kotiin  ruokakaupasta ja nyt nautiskellaan skumppaa. Aamu vierähti taas terapioissa... M:lla toimitaterapia ja sos.taitojenryhmä, O:lla ekaks toimintaterapia ja sit tunnun tauon jälkeen fyssari, fyssari huomautti että jätkä välttää käyttämästä vasempaa puolta kehostaan... muuten edistys on tällä viikolla ollut kaikessa ihan valtaisaa. Terapiapuolella vauhti kasvaa ennen kuin lopetetaan ja maanantaille otettiin lisää toimintaterapiaa... mahtaa lapset olla ihmeissään tammikuussa kun tilanne muuttuu ihan toisenlaiseksi – kahdestatoista kolmeen viikkotuntiin. Iltapäivä oltiin pitämässä sadetta lastenmuseossa, siis minä ja mun vaimo ja neljä lasta – päästiin halvemmalla kun oltiin perhe. Kivaa oli ja M ja sen...

Eilen SNAPS:n vanhempainillassa kuultu vitsi joka valitettavasti kyllä vielä naurattikin... Mistä tietää että jonkun lapsi on autistinen? Siitä kun vanhemmat hehkuttaa innoissaan, että lapsi on oppinut valehtelemaan. Oli ihan hyödyllinen ilta, aiheena kommunikaatio ja tuli kyllä muutama asia vastaan joihin meillä kotona vois kiinnittää huomiota... M:n reaktioaika puheeseen ON pitkä ja sille pitäis aina muistaa antaa riittävästi aikaa reagoida. Jos tilanteeseen puuttuu liian nopeasti alkaa se prosessointi taas alusta ja siksi tilanne ei etene. Tilanteeseen pitäis yrittää puuttua ja tarjota parempia ratkaisumalleja ENNEN kuin ollaan siinä pisteessä missä itketään ja potkitaan ja tönitään ja heitellään tavaroita – Helpommin sanottu kuin tehty kun näitä kuitenkin ON kolme. Telkkua opetusmielessä katsottaessa sitä ei tarvitse laskea ns. ”screen timeksi” Paikalla oli muutamia tuttuja ja sit paljon uusia ihmisiä... me kun ei päästä juuri muita vanhempia näkemään kun lapse...

Mulla on monta ihanaa kommenttia vastaamatta ja jutukin kirjoittamatta kun oon tänäänkin vielä ollut ihan pihalla, suhaillut Klinikan ja kodin väliä, ja maannut sohvalla poikien hyppyalustana... On ne onneksi välillä mua pussailleetkin. Illalla olis SNAPS:n vanhempainilta, ulkona jotkut monsuunisateet ja toivottavasti L ajoissa kotona. Mun ihana ja rakas ja tärkeä ystävä, Kummitäti T perheineen palaa takaisin vuoden alusta, parempia uutisia en eilen olis voinut saada... Innolla odottelen taas meidän juttutuokioita ja kahvitteluita ja illallisia ja juhlia. Surin pitkään lähtöä, odotin innolla jokaista vierailua ja pelkäsin järjettömästi ettei ne ikinä tulekaan takaisin. Lasken tämän uutisen ennenaikaiseksi joululahjaksi. Joululahjoista tuli mieleen että mun pitäis tiistaihin mennessä ostaa Ramon 10v:lle kaksi lahjaa... listalla oli mm. X-Box 3, en taida ihan siihen revetä kuitenkaan näin hyväntekeväisyyslahjana, kuitenkin se sais olla jotakin sellaista josta pojalle tulis ...

Mun piti vielä eilen palata kirjoittamaan, mutta sain jonku ihmeen vatsakipukohtauksen ja olin illan poissa pelistä... tänään on väsy valvotun kipuyön jäljiltä, mutta muuten olo kai parempi. L toi töistä tullessaan mulle varhaisen synttäri-joulu-muutenvaanlahjan ja mä olen kunnon materialistina ihan onnesta soikeena... Se ON aivan ihana ja sit siinä on vielä sellainen lastennurkkaus jossa kolmikko pääsee mellastaman ihan rauhassa, ilman että pääsevät käsiksi mun juttuihin. Kaikki kolme pikkunörttiä hipelöi mun uutta puhelinta aina kun silmä välttää... Windows Phone 8; vasemmalla mun osasto ja oikealla Kids Corner Eilen lounaalla lasten kanssa... ikkunan takana järjestellään jo perjantaina alkavaa joulukuusikauppaa... Täällä joulu alkaa ihan OIKEESTI perjantaina - ihanaa!

Ulkona on myrsky ja tulvavaroitus... ei meillä, mutta tuolla alamäessä. Sataa, sataa, sataa... ja puita kaatuu ja on syksy. L totes töihin lähtiessään, että katsotaan pääseekö toimistolle saakka vai joutuuko tulemaan takas... mä mietin että onhan meillä riittävästi bensaa aggregaattiin jos menee sähköt. Mä mietin taas - varmaan ton eileisen kielikyssärin herättelemänä niitä asioita meidän perheessä, jotka tekee meistä erilaisia ihan keskivertoperheeseen nähden... pieniä asioita, ei missään nimessä mitenkään käänteentekeviä tai maailmaa mullistavia, mutta erilaisia – sellaisia joita ne keskivertolasten vanhemmat ei ehkä mieti omassa arjessaan tai jotka saa meidät näyttämään sen satunnaisen ohikulkijan mielessä joko aivan hillittömän ankarilta vanhemmilta tai vastaavasti M:n poispilatulta pikkuprinsessalta. TimeTimer on apuväline, jota suosittelen lämpimästi ihan jokaiseen lapsiperheeseen. Se mittaa aikaa visuaalisesti ja helpottaa lapsen ajanhahmottamista. Meillä sitä käytetää...

Me katsottiin eilen illalla yhtä meidän lempisarjoista – mehän ei oikeesti katsota telkkaria oikeastaan ollenkaan – ja TAAS kerran se oli aika koskettava tai mä samaistuin voimakkaasti taas siihen samaan roolihahmoon kuin aina ennenkin... Siinä mä istuin sohvassa ja itkin omaa suruani ja mietin miten mutsi ei kesällä tehnyt elettäkään tullakseen apuun kun mä sairastuin ja meillä oli apuna ensin Kummisetä A ja sit Kummitäti T ja lopulta L omaishoidonvapaalla. Telkkusarjassa lapsen hädän ohitti jonkun munuaiskivet, tosielämässä se tais olla ne omat kesäsuunnitelmat. Joku muu olis saattanut valita toisin, pakata laukkunsa ja tulla paikalle, pyydettiin tai ei. Ei niin, että mä oikeesti olisin edes odottanut että se olis tullut hätiin, eihän se ole koskaan ennenkään tosipaikan tullut kättänsä ojentanut vaan aina se on ollut Anoppi joka meitä on auttanut silloin kun apua on tosissaan tarvittu. Mä en koskaan unohda sitä kuin Anoppi piti huolta siitä että mulla silloin aikanaan oli aina ...

Mielessä pyörii taas kaikenlaisia juttuja, mutta aloitetaan nyt Aadan kysymyksestä kommenttilootassa ja palataan kielikysymyksen äärelle ja siihen miksi meidän lapset ei puhu suomea. Mä oon siis ennenkin kirjoittanut tästä aiheesta ja tästä linkistä pääsee lukemaan sen aiemman kirjoituksen. On kuitenkin ihan hauskaakin kirjoittaa samasta aiheesta uudestaan, kun aikaa on kuitenkin kulunut ja samalla vaikka asia itsessään ei oo muttunut miksikään niin se oma suhde siihen kehittyy. Tää kielikysymys on yksi niistä asioista joista poden opettajana Suomikoulussa huonoa omista ja koen että se on vähän noloa opettaa muiden lapsia kun omat ei osaa kieltä ollenkaan. Toisaalta meillä tähän on ollut ihan selkeät syyt ja sikäli seison sanojeni takana vahvalla maaperällä. Meidän aikuisten kotikieli ON edelleen suomi ja näin tulee aina olemaankin ja näin ollen, ymmärtäähän noi lapset kuitenkin aika paljon. Missään tapauksessa ei ole kyse siitä että me koettais suomenkieli tai suomalaisuus ...