Siirry pääsisältöön

viiniä, olutta ja rikkaruohoja


Ja tänäänkin on uusi päivä, ja joulu nurkan takana... Uudelleen valitulla presidentillä on edessään haasteellinen tehtävä saada jakautunut kansakunta yhdeksi ja se toinen puolikas luottamaan – oma luottamus on aika vähissä. Eilisen illan puheessa mä en kuullut mitään siihen viittaavaa, paitsi sen lauseen jossa hän lupasi kaaoksen laannuttua istua saman pöydän ääreen Mitt Romney kanssa ja aidosti kuunnella mitä pitäisi tehdä. Kiitos siitä. Valitsija miehet valisti persidentin, kansa olisi valinnut kaksi presidenttiä.

Viimeiset neljä vuotta on nostanut meidän perheen terveydenhultokuluja 100%, korotus viimevuoteen on 150% nyt kun katsotaan jo ensi vuoteen. Eihän presidentti meidän kuluja nostanut, työnantaja sen teki, mutta työnantaja teki sen pakon edessä. L:n työnantajan suurin tarjottu etu on aina ollut ilmainen terveydenhuolto, nyt sitä ei – kiitos Presidentin – saa enää tarjota vaan jokaisen on maksettava kulujaan itse. Istuessani siinä sohvalla vaalivalvojaisten merkeissä pohdin samalla miten vähennän kahden lapsen 10 viikottaista terapiatuntia kahteen (2), enempää meillä ei ole varaa maksaa alkaen tammikuusta. Siinä sitä uutta ja loistavaa terveydenhuoltojärjestelmää... M:n fysioterapiahan nyt oli lyhytaikaista (-1), puheterapiassa tehdään lähinnä hienosäätöä tässä vaiheessa (-1), L on sitä mieltä että O:n terapiat lopetetaan kokonaan (-4)... on sydäntä raastavaa valita lapsistaan se joka tarvitsee enemmän niitä terapioita, M on vanhempi ja sillä on diagnoosi... se saakoon ne kaksi viikottaista terapiaa... M:n psykologi, sinne voidaan palata myöhemmin jos on rahaa (-1).

Tammikuun alusta L:n palkasta pyyhkäistään muutama ylimääräinen satanen uusiin ja palautettuihin veroihin... kun tämä ja ylläoleva yhdistetään ei meillä paljoa juhlita. Tähän jää kaiken muun mukana mun koulu. L ei voi tässä tilanteessa sitoutua siihen että olis viideltä kotona neljänä päivänä viikossa, sen työ on ekana ja kaikki voimat suunnataan siihen – L:n työhön.

Mä sanoin etten kirjoittaisi meidän talousasioista, mutta nää vaalit nyt vaan vaikuttaa meidän perheen talouteen...

Lisäksi meidän omissa vaaleissa täällä meidän pikkuosavaltiossa... Suurin osa kysymyksistä on vielä auki, koska postitse sai äänestää eilisiltaan saakka, mutta nyt jo tiedetään että marijuanan hallussapidosta ja käytöstä tuli laillista. Liittovaltiotasolla tämä on kiellettyä ja nyt odotetaankin vaan että liittovaltion hallinto (Fed) puuttuu tähän pössyttelijöitten erävoittoon. Sosiaalisessa mediassa tämä toki oli yleinen hilpeydenaihe eilen illalla. Hyvää tässä toki on se, että poliisien kädet vapautuisi muihin tehtäviin ja että kaman kasvatuksesta ja ostamisesta saataisiin veronalaista touhua... mä itse näen ne päätöksen mukanaan tuomat lieveilmiöt ehkä isompina asioina... ratti”juopumukset”, ei niin toivotun aineksen muutto näille kulmille, jne. Mutta, tervetuloa Hollantiin!

EDIT:

Mun piti vielä palata tähän sangen omanapaiseen ja oman perheen ongelmiin keskittyvään vuodatukseen... Halusin vielä valaista sitä isompaa kuvaa eli sitä kun hypätään laajempaan kokonaisuuteen ja katsotaan mitä tämä terveydenhuoltouudistus tuo mukanaan laajemmalti ensi vuoden alusta...

L:n työnanatajan palveluksessa on tällä alueella noin 40.000 ihmistä ja koska kyseessä on yksi alueen suurimmista työnantajista on L:n työnantajan mielenliikkeillä ja muutoksilla vaikutus tällä aluella melkotarkasti kaikkeen. Valtaosa Mosaicin asiakkaista on saman työnantajan vaikutuspiirissä ja näinpä kaikissa niissä perheissä tehdään samoja laskelmia tällä hetkellä... Voitte vaan kuvitella mitä laskelmia klinikalla tehdään kun tiedetään liikevaihdon laskevan roimasti tammikuun alusta... Sama pätee lääkäreihin, aikuisten terapioihin, fysioterapioihin ja lisäksi sit kaikkiin muihin alueen palveluihin. Tällä uudistuksella tulee olemaan mittava vaikutus alueen talouteen. En siis purnaa pelkästään omasta tilanteesta vaan vähän laajemmastakin kuvasta.




Kommentit

  1. Pakko sanoa, että ei täällä Hollannissa marihuanan laillisuutta huomaa muuten kuin inhottavina lemahduksina asemilla ja etenkin Amsterdamissa... mutta toisaalta en kyllä tykkää tupakanhajustakaan yhtään enempää.

    Tai ainakaan en ole itse muuten huomannut, mutta toisaalta en kyllä kulje sellaisissa piireissä, jossa marihuana olisi käytössä.

    Ei sillä että kannattaisin pössyttelyä, mutta ehkä on parempi, että siitäkin saadaan revittyä verorahoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senja niinhän se on ettei tässä omassa ympäristössä omaa käyttäytymistään muuta, mutta kun täällä tämä on uutta ja ainutlaatuista niin varmaan tai ehkä ainakin alkuaikoina tulee kaikenlaisia lieveilmiöitä... (vanha täti puhuu).

      Poista
    2. Niin ei siis minustakaan asiassa ole muita hyviä puolia kuin verotulot... muuten aivan turhanpäiväistä kamaa tuo marihuana ja parashan olisi kitkeä sen käyttö kokonaan. Ikävä totuus vain taitaa olla, että aina löytyy ihmisiä jotka hakevat kiksinsä vääristä lähteistä... inhottavintahan se on niille, jotka joutuvat sitä sivusta seuraamaan, vaikka ei olisikaan lähipiirissä vaan vaikka ihan omassa naapurustossa :/

      Poista
    3. Ja kyllähän mä olen tässä asiassa kai kaksinaismoralistikin, kun alkoholi on musta ihan jees ja ruoho taas ei ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...