Siirry pääsisältöön

tunnustuksia


1.Kiitä tunnustuksen lähettänyttä bloggaria. Kiitos vielä uudemman kerran Eskapismi!

2. Jaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille. Eiks kaikki oo jo saaneet tän?

3. Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan. Jos luen blogiasi etkä vielä ole saanut tätä haastetta on tämä sua varten! Ansaitset tunnustuksen! - OIKEESTI (Ja mä haluan myös lukea ne vastaukset)

4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Täältä pesee:
  • Viitaten edelliseen postaukseen, mä rakastan autoja niin kuin pienet ja vähän isommatkin pojat... en siis erityisemmin sitä perus Toyotaa tai Hondaa, vaan oikeita autoja, sellaisia joissa on jokin juju niin kuin mun omassa autossa tai pienessä urheiluautossa tai siinä Kummisedän uudessa autossa... sen ei tarvitse olla kallis, valitettavasti ne hauskimmat autot usein on.

  • Rakastan yöpaitapäiviä – päiviä joina ei käydä suihkussa tai pukeuduta vaan ollaan vaan ja ulkoilemaankin voi lähteä vetämällä takin yöpaidan päälle ja kumpparit jalkaan.

  • Pelkään pimeää vaikka täytän alle kahden viikon päästä 41.

  • Olen aina painanut enemmän kuin mitä ihmiset luulee, näytän siis totuutta kevyemmältä. Sama pätee vaatekaupassa... myyjät tarjoaa mulle lähes poikkeuksetta liian pieniä kokoja – toisaalta olis tylsää jos ne aina tois liian isoja vaatteita.

  • Tykkään olla kotona – ”kotoilija” taitaa olla tähän keksitty uusi sana, mä olen kotoillut koko ei niin pienen ikäni... ravintoloissa, siis niisä iltamestoissa on aina ollut mun mielestä ihan karseeta.

  • Mulla on elämässäni ollut kuusi koiraa, Bernhardinkoira, kolme Irlanninsetteriä, Englanninsetteri ja nyt Parsoni... En taitaisi osata olla ilman. Seuraavaksi meille tullee Laboratorionhoitaja (se on L:n toivomus). Mulle on jopa joskus sanottu et koirat on mulle ihmisiä tärkeempiä... ei ne sitä oo, mutta perheenjäsen toi Koira kyllä on.

  • En pelaa. En pelaa lautapelejä tai tietokonepelejä tai korttipelejä tai mitään pelejä, en edes siis leikkimielisiä ulkoilupelejä. Lasten kanssa pelaan, koska on pakko.

  • Isäni kuolemaan liittyy ratkaisematon rikos.
Miten tän saa tohon sivupalkkiin tai johonkin näkymään?




Kommentit

  1. Anonyymi30. marraskuuta 2012 klo 12.08

    J:llä on ollut Bernhardilainen. Ja se aina muistelee sitä rakkaudella ja haikeudella. Oli semmonen iso uros, mutta niin kiltti. =)
    / Älskling

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi30. marraskuuta 2012 klo 12.11

      Jee, tuli läpi! Mä oon jo viikkoja koittanu kommentoida yhteen jos toiseen postaukseen tuloksetta...
      / Älskling

      Poista
    2. Muusa Liinpaa3. joulukuuta 2012 klo 10.57

      Ja nyt mä VIHDOINKIN kerkeen vastaamaan!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää