Siirry pääsisältöön

terveellisestä ruokavaliosta - NOT


Mun sairastaessa seisoi sekä auto että odotushuoneiden kuvaus... missasitte ehkä 80km ja kolme odotushuonetta... Mosaic, Mosaic (siis se klinikka) ja baletti, joka oli muutenkin Halloweenin kunniaksi peruutettu. Vuorokauden mittaisesta kakkahorroksesta herättyäni olen erittäin tietoinen että tänään on marraskuun eka ja te odotatte kuvia... kamera lepää kuitenkin pöydällä, koska MINÄ päätin että kotiäidin vapaapäivä on mielenkiintoisempi kuin muutamat terapiat ja pari lääkäriä. Kuvaan siis huomenna oman vapaapäiväni. Mullahan on huomena vapaapäivä vaikka koko sarja oksentais... ainoa mikä sen voi peruuttaa on jos L oksentaa, koska kyllähän yksi terve isä muutamat eritteet hoitaa ja ainakin oppii kunnioittamaan äitiyttä jos ei muuta.

Pitäis varmaan alkaa keskittymään vähän perheen ateriahuoltoon koska viime päivät ne on ruokittu pääasiallisesti ainoastaan näillä:

Muropatukoita

Karkkia ja suklaata...

Melonia ja mansikkatuorejuustoa ja bageleitä

Nyt M koulubussiin, tämä nainen suihkuun ja ekan lääkärin kautta terapiaan ja sieltä toiseen lääkäriin ja takaisin terapiaan...

Ai niin, ne ensi vuoden vakuutustiedot tuli... ei niin paha kuin odotin, oikeastaan ihan jees – meille, ei kaikille... Täytyy miettiä mitä terapioita jatketaan ja mitkä lopetetaan.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...