Siirry pääsisältöön

rapsakka nurmi totes K

Viikonlopuista ilman L:llää tai siis ilman sitä aviopuolisoa ja isää tulee helposti pitkiä ja tylsiä... kaikki viettää perheaikaa ja seuraa ei ole, ohjelma on revittävä ihan vaan omasta päästä ja mietittävä miten päivän saaparhaiten kulumaan...


Pikkupakkasessa Koiran ja K:n kanssa heti aamusta, loput kaksi katsoo sisällä lämppärin edessä telkkua...



Puistossa ennen auringonlaskua... lämöasteita +5-6C. Tää on siis meidän mailla ihan käypä puistoasu talvisäässä... 

Ja siinä välissä käytiin kaupoissa ja lounaalla... sain ehkä - best compliment ever - siinä lounasta syödessä kun keski-ikäinen, selkeästi lapseton mies tuli erikseen sanomaan että mulla on ehkä parhaiten käyttäytyvimmät lapset mitä hän on koskaan missään nähnyt ja että se on kyllä ihan puhtaasti lasten äidin ansiota... Kauniisti kiitin, hymyilin onnellisena ja jätin kertomatta ettei tää aina ihan näin seesteisesti mene.

Nyt odotellaan mun lääkekellon kilahdusta ja sit alkaa M:n ja mun leffailta Tuhkimon parissa... popcornit ja karkit odottaa... 



Kommentit

  1. Voi järjetön kuinka suloinen tyttönen sulla onkaan <3 Ihana outfit!!

    Ja kuinka oikeassa olikaan tuo mies ja ihana, että näki vaivaa antaakseen sinulle palautetta. Niin ja juuri noinhan sen pitää mennäkin, jos ei ole kivaa sanottavaa, niin voi olla hiljaa. Mutta kiitos kantaa kauas ja auttaa taas sellaisessa "ei-ihan-unelmakäyttäytymistä"-tilanteessa:)

    Mäkin koin samanlaisen tunteen perheuinnin saunassa koko kolmikon kanssa, kun eräs yhden lapsen kanssa ollut äiti katseli koplaani ja totesi, että ovatpa nuo sinun lapset niin kovin rauhallisia;) Olin juuri puoli tuntia jännittänyt sydän syrjällään altaassa, että saanko kaikki pidettyä hengissä ja niin minäkin kiitin kauniisti ja olin koko loppuillan onnellinen saamastani palautteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. M on varsinainen pukeutuja :) Ihmisten ystävälliset sanat lämmittää pitkään...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...