Mulla on monta ihanaa kommenttia vastaamatta ja jutukin kirjoittamatta kun
oon tänäänkin vielä ollut ihan pihalla, suhaillut Klinikan ja kodin väliä, ja
maannut sohvalla poikien hyppyalustana... On ne onneksi välillä mua
pussailleetkin.
Illalla olis SNAPS:n vanhempainilta, ulkona jotkut monsuunisateet ja
toivottavasti L ajoissa kotona.
Mun ihana ja rakas ja tärkeä ystävä, Kummitäti T perheineen palaa takaisin
vuoden alusta, parempia uutisia en eilen olis voinut saada... Innolla odottelen
taas meidän juttutuokioita ja kahvitteluita ja illallisia ja juhlia. Surin
pitkään lähtöä, odotin innolla jokaista vierailua ja pelkäsin järjettömästi
ettei ne ikinä tulekaan takaisin. Lasken tämän uutisen ennenaikaiseksi
joululahjaksi.
Joululahjoista tuli mieleen että mun pitäis tiistaihin mennessä ostaa Ramon
10v:lle kaksi lahjaa... listalla oli mm. X-Box 3, en taida ihan siihen revetä
kuitenkaan näin hyväntekeväisyyslahjana, kuitenkin se sais olla jotakin sellaista josta pojalle tulis oikeasti hyvä mieli. Millä kymmenvuotiaat pojat leikkii?
Leikkiikö ne? Tänä jouluna lahjoitetaan siis joululahjoja, joskus ollaan lahjoitettu ateria.
Ei voi olla totta. Miten sä aina osut just niihin asioihin mitä mä oon miettinyt??
VastaaPoistaMeillä oli nuorkauppakamariaikoina aina joulukuusi, joissa oli lasten iät ja sukupuolet ja mahdolliset lahjatoiveet. Sieltä sai valita, kelle osti lahjan, saajat olivat vähävaraisia lapsiperheitä. Teinit toivoivat hajusteita (ei vahvatuoksuinen) ja pikkulapset legoja ja pikkuautoja.
Tänä vuonna, ei vissiin omassa konttorissa kuusta ole, mutta viime vuonna neiti neljävee valitsi kahdelle samanikäiselle tytölle barbit ja sitten tohkeissaan paketoi ne ja koristeli vielä tarroilla. Musta on tärkeää opettaa lapsille muiden huomioonottamista. Tosin en osannut selittää, miksi näiden lapsien perheissä ei käy joulupukki. Onneksi neiti päätteli, että me ollaan niinkuin tonttuja - pukin apulaisia. Ja jatkoi tarrojen liimaamista.
:) Mulla ei tee tiukkaakaan puhua lasten kanssa kuolemasta tai teurastuksesta tai tytöistä ja pojista tai hengenasioista tai... mutta se miksi maailma on niin epäoikeudenmukainen ettei toisilla lapsilla ole edes kotia on liian vaikea aihe mulle. Millä voi lapselle selittää ettei kaikilla ole asiat niin kuin meillä ja että on lapsia joilla ei ole yhtään mitään ja ne lapset ei ole jossakin kaukana, kaukana vaan tässä ihan lähellä.
PoistaNiinpä. Kun oman lapsen ongelmat on sitä, että milloin mennään ostamaan se Lego Friends-joulukalenteri ja mitenkähän menee yö päiväkodilla on sydäntäriipaisevaa, että jossain ihan lähellä on lapsia, jotka miettii mistä saisi syötävää. Tai, että saako yhtään pakettia jouluna. En mä tiedä. Siksi mä olin aina mukana Joulupuu-projektissa, ostin lopuille lahjat, jos toiveita jäi yli jne. Vasta kun perhetyö haki paketit aloin miettimään omaa perhettä.
VastaaPoistaJa siksi mä mietinkin, että jossain vaiheessa haluaisin tukiperheeksi (sijaisperheeksihän meistä ei ole, kun ollaan molemmat töissä). Että joku lapsi/lapset tulis meille kerran kuukaudessa viikonlopuksi puuhailemaan ihan normijuttuja. Mä jotenkin haluaisin tehdä enemmän, mutta aika on rajallista. Mutta silti. Konkreettinen apu, hengähdystauko jollekin toiselle äidille/perheelle olisi jotenkin ihana antaa, kun itse on saanut apua.
Niin ja unohdin viimeksi kommentoida, että ihanaa, kun saat ystäväsi takaisin!
Toi tukiperheideahan on aivan loistava ja sopii varmasti teille kuin nenä päähän!
PoistaMä ostin tänään Ramonille Angry Birds paidan ja sellaista X-Box pelirahaa :)
^^Kiitos, oon siitä tukiperhejutusta itsekin innoissani, mutta vielä hetkeen emme pysty, mutta toivottavasti jo pian. Ja Ramonin lahjat kuulostaa kivoilta. Saako siellä jo Angry Birds karkkeja ja limsaa/purkkaa?
VastaaPoistaSaa täältä ja ne Vihaiset Linnut on kaikkien lasten suuri suosikki...
Poista