Siirry pääsisältöön

hei, me lennetään - tai ainakin melkein


Me mennään taas – kolmen vapaapäivän jälkeen... kouluun, seurakunnan aamuryhmään ja kouluun, lounaalle, terapiaan, kouluun, terapiaan... ja sit kello onkin jo viis...

Musta on pelottavaa että mä oikeesti oon jotenkin leppoisampi äiti kun L on poissa... jatkuisko tää näin jos se ei koskaan tuliskaan takas – pitää tulla takaisin, tämä EI ollut vihje pysyä siellä!!!!!!! - vai palattaisko me normaaliin, kyllä varmaan... en loputtomiin jaksais olla se mukava, lehmänhermoinen, ”kiva äiti”. JA toisaalta musta tuntuu että noi kolmekin on ollut ”on their best behavior” ettei mutsi pimahda ja karkaa – kauhun tasapaino.

Eilen illalla opettelin telkkaa katsoessani neulomaan patenttia. Miksi mä oon aina kuvitellut että se on jotenkin vaikeeta ja monimutkaista? Sehän on ihan superhelppoa!

O vetää kolmatta jogurttiaan... kaks muuta ei syöneet ja O hoitaa homman... M on saanut vaatteet päälleen ja K katsoo Tuhkimoa välillä sylistä ja välistä taas lämppärin edestä. 


Kommentit

  1. Patentti on ihan superhelppoa! Tein pari tuubihuivia itelleni just patentilla.

    Ja näin pitempään jo lasten kanssa yksin olleena... kyllä se arkinen räyhämutsi aika nopeesti kuvioihin palas ;)

    VastaaPoista
  2. Mikä on patentti? neule? Mitä sä oot tekemässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Patentti on joo neuletyyppi - laitan sulle kuvaa... edelleen työstän sitä tilkkupeittoa meille olkkariin ja samalla M:lle kaulaliinaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...