odotushuoneen erityinen yhteisymmärrys

Keskimääräisen viikon aikana istun yleensä 9-12 kertaa odotushuoneessa, suurimman osan ajastani siinä yhdessä ja samassa... Lasten kuntoutusklinikan odotushuoneessa. Mosaic on nimensä mukaisesti erikoistunut spektrillä olevien lasten kuntoutukseen, mutta yhtälailla odotushuoneessa näkyy muitakin... CP-vammaisia, Down lapsia, SI-häiriöisiä lapsia... ja niitä intialaislapsia joiden vanhemmat ei halua että niillä on aksentti. Noin pääsääntöisesti kuitenkin siellä istuvien vanhempien lapset on palveluiden monikäyttäjiä, harvempi käy ”vain” puheterapiassa. Meidän lapsista kaksi on asiakkaita, K lähinnä viihdyttää henkilökuntaa... toimintaterapiaa, fysioterapiaa, puheterapiaa, sosiaalistentaitojen ryhmää...

Meitä kaikkia – ei niitä intialaisvanhempia – yhdistää se että meidän lapsilla on erityistarve, olkoon se sitten autismi, kehitysviivästymä tai cp-vamma ja kun siellä samassa odotushuoneessa istutaan viikko toisensa perään samaan aikaan, samojen ihmisten kanssa oppii tietämään mitä palveluita kukin käyttää ja lasten nimet... me tervehditään toisiamme ja vaihdetaan kuulumiset, sitten istutaan ja tehdään töitä tai neulotaan tai luetaan pienemmille sisaruksille kirjaa tai... Kun jonkun lapsi vetää totaaliskitsot siellä odotushuoneen lattialla tai karkaa ei kukaan katso paheksuvasti tai kohauta kulmiaan, se on meidän kaikkien arkipäivää ja siellä meidän lapset saa olla just niin omituisia ja erityisiä kuin ovat, kaikki ymmärtää... Mun neulominen herättää lapsissa aina kysymyksiä ja monet odottaa että saa nähdä montako ruutua oon tehnyt sitten sen edellisen kerran... mitä mä nyt neuloinkaan ja kenelle ja onko se vaikeeta ja sen äiti tai täti tai mummo osaa kans tai että tiedänkö mä miten villallankaa tehdään ja miten sen kestävyys mitataan tai... siellä lapset saa kysyä, siellä vanhemmat ei sano että ei saa häiritä muita.