Siirry pääsisältöön

ylläri pylläri


Mun piti vielä eilen palata kirjoittamaan, mutta sain jonku ihmeen vatsakipukohtauksen ja olin illan poissa pelistä... tänään on väsy valvotun kipuyön jäljiltä, mutta muuten olo kai parempi. L toi töistä tullessaan mulle varhaisen synttäri-joulu-muutenvaanlahjan ja mä olen kunnon materialistina ihan onnesta soikeena... Se ON aivan ihana ja sit siinä on vielä sellainen lastennurkkaus jossa kolmikko pääsee mellastaman ihan rauhassa, ilman että pääsevät käsiksi mun juttuihin. Kaikki kolme pikkunörttiä hipelöi mun uutta puhelinta aina kun silmä välttää...

Windows Phone 8; vasemmalla mun osasto ja oikealla Kids Corner

Eilen lounaalla lasten kanssa... ikkunan takana järjestellään jo perjantaina alkavaa joulukuusikauppaa...
Täällä joulu alkaa ihan OIKEESTI perjantaina - ihanaa!


Kommentit

  1. sanna21. marraskuuta 2012 klo 13.01

    Ihana ihana L. Mullekin kelpais;)

    Mäkin heräsin jouluun, kun tajusin että siivooja tulee huomenna ja sitten seuraavan kerran on jo joulukuu. Ulkovalot mies lupasi laittaa pihapuihin (maalaisten pimeänkarkoitusvalot;) ja sitten leivottiinhan me eilen jo pipareitakin. Neiti oli niiiiin innoissaan ja toinen pojistakin tahtoi "silittää" eli kaulita;) Ja pipareita on mussutettu sellaisella vauhdilla, että pitää tehdä lisää.

    Miten noi teidän puut kestää kuukauden? Sisällä? Mä ajattelin, et neiti saa huoneeseensa meidän muovikuusen ja oikeaa ei taideta ees laittaa, kun ei olla jouluna kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa22. marraskuuta 2012 klo 8.35

      :)

      Me laitetaan jouluvalot nyt viikonloppuna ja joulukoristeet ja... joulukuusen kanssa ollaan yleensä odotettu mun synttäreihin ja niin taidetaan tehdä nytkin. Kerran otettiin kuusi heti kiitospäivänä ja kyllä se oli aika säälittävässä tilassa jo jouluna ja taidettiin jo heti joulpäivän iltana nakata se pihalle. Ei ne siis kestä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää