Siirry pääsisältöön

ylläri pylläri


Mun piti vielä eilen palata kirjoittamaan, mutta sain jonku ihmeen vatsakipukohtauksen ja olin illan poissa pelistä... tänään on väsy valvotun kipuyön jäljiltä, mutta muuten olo kai parempi. L toi töistä tullessaan mulle varhaisen synttäri-joulu-muutenvaanlahjan ja mä olen kunnon materialistina ihan onnesta soikeena... Se ON aivan ihana ja sit siinä on vielä sellainen lastennurkkaus jossa kolmikko pääsee mellastaman ihan rauhassa, ilman että pääsevät käsiksi mun juttuihin. Kaikki kolme pikkunörttiä hipelöi mun uutta puhelinta aina kun silmä välttää...

Windows Phone 8; vasemmalla mun osasto ja oikealla Kids Corner

Eilen lounaalla lasten kanssa... ikkunan takana järjestellään jo perjantaina alkavaa joulukuusikauppaa...
Täällä joulu alkaa ihan OIKEESTI perjantaina - ihanaa!


Kommentit

  1. sanna21. marraskuuta 2012 klo 13.01

    Ihana ihana L. Mullekin kelpais;)

    Mäkin heräsin jouluun, kun tajusin että siivooja tulee huomenna ja sitten seuraavan kerran on jo joulukuu. Ulkovalot mies lupasi laittaa pihapuihin (maalaisten pimeänkarkoitusvalot;) ja sitten leivottiinhan me eilen jo pipareitakin. Neiti oli niiiiin innoissaan ja toinen pojistakin tahtoi "silittää" eli kaulita;) Ja pipareita on mussutettu sellaisella vauhdilla, että pitää tehdä lisää.

    Miten noi teidän puut kestää kuukauden? Sisällä? Mä ajattelin, et neiti saa huoneeseensa meidän muovikuusen ja oikeaa ei taideta ees laittaa, kun ei olla jouluna kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa22. marraskuuta 2012 klo 8.35

      :)

      Me laitetaan jouluvalot nyt viikonloppuna ja joulukoristeet ja... joulukuusen kanssa ollaan yleensä odotettu mun synttäreihin ja niin taidetaan tehdä nytkin. Kerran otettiin kuusi heti kiitospäivänä ja kyllä se oli aika säälittävässä tilassa jo jouluna ja taidettiin jo heti joulpäivän iltana nakata se pihalle. Ei ne siis kestä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää