Siirry pääsisältöön

juosten pissitty


Vois kuvitella, että tähän ikään mennessä ihminen olis oppinut tekemään asiat järkevässä järjestyksessä... vaan ei, ei, ei... Sen jälkeen kun M hyppäs bussiin meillä tapahtui seuraavia asioita seuraavassa järjestyksessä:

  • aamiainen
  • aloitan leipomaan omenaleipää
  • lähdetään poikien kanssa juoksemaan – 30 minuuttia työnnän edelläni 40kg painoa ja ”juoksen” ja näytän vastaantulijoista varmasti siltä että olen kuolemaisillani ja olis syytä tilata ambulanssi
  • leivon leivät loppuun ja tyrkkään ne uuniin
  • menen yläkertaan mennäkseni suihkuun mutta päädyn viikkaamaan edellisen viikon pyykit
  • otan leivät ulos uunista
  • venyttelen ja leikin K:n kanssa
  • mennään vastaan M:n bussia
  • syödään lounasta


...nyt mulla on siis alle vartti aikaa käydä suihkussa ja pukea, ja pukea lapsille jotain muuta päälle ja saada ne autoon...

Olisi siis ehkä ollut järkevämpää käydä ensin juoksemassa ja aloittaa leipominen sen jälkeen, sen sijaan että jättää kaiken kesken lähteäkseen juoksemaan, ja käydä suihkussa sillä aikaa kun ne leivät on uunissa... näin olis ehtinyt aloittaa sen pyykkien viikkaamisen ja lopettaa kotiin palattua... suihkussa ei oikein voi käydä vaan vähän.


Kommentit

  1. Voi sun juoksukoulusi kanssa. Kuulostaa aika rankalta, varsinkin noiden kärrättävien osalta. Mä vaan mietin, että eikö ole mitään hellävaraisempaa liikuntamuotoa kuin juoksu? Kun oon ymmärtänyt, että et ole vähään aikaan urheillut (vai oonko ymmärtänyt väärin?). Itse joogasin pari vuotta poikain jälkeen, nyt on lisänä hikijumppa ja syvävenyttelyt ja zumba. Ja vieläkin tuntuu välillä ettei kroppa ole se "sama vanha" mikä tosin on tottakin.

    Ainakin zumba voisi olla mahdollista kotona DVD:ltä lasten kanssakin;)

    No, tärkeintä on, että liikuntakärpänen on puraissut. Muista vaatia hierontaa kipeille penikoille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanna, älä huoli, en mä ihan soitellen sotaan oo lähtenyt vaan aloitin kävelemällä ja tää on oikeasti tällainen hellä juoksukoulu... ekaa kertaa vaan päätin kokeilla lisäpainoilla, ihan vaan jotta pääsen juoksemaan kun L on Suomessa. Sinänsä nautin enemmän koiran kanssa liikkumisesta vaikka olihan noista seuraa ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...