Siirry pääsisältöön

"vesi"vahinko


Meidän yläkerran kylppäri - siis lasten, ei meidän  - on aina haissut jotenkin ummehtuneelta ja siihen vaivaan on yritetty milloin mitäkin... Lattialta on myös pöntön ja kylpyammeen välistä tullut pyyhittyä vettä aina ohimennessä ja välillä syytin kissaa kylppärin lattialle pissimisestä ja sit kun kissaa ei enää ollut olin sitä mieltä että pojat kerkii aina jossakin välissä lirauttamaan lattialle tai että kylpyammeesta joku loiskuttaa vettä.

Eilen illalla lauma oli jälleen menossa iltakylpyynsä ja eikö siinä lattialla taas ollut vettä. Otin pyyhkeen ja kuivasin lattian ja tajusin että se vesi haisee ja ettei kukaan ole voinut pissiä siihen. Samalla tajuan kuinka sitä vettä tulee aina muutama pisara lisää siitä lattiasauman kohdalta. Vedän vessan ja vettä tulee lisää... Rouva putkimies hakee jakoavaimen ja irroittaa pöntön vain huomatakseen että sieltä pöntön alta tulee sitä itseään vedellä laimennettuna...

Tässä vaiheessa lapset on siis kylpyammeessa ja jossakin vaiheessa havahdun siihen että se kylpyammekin alkaa jo olemaan aika täynnä ja valuu kohta sekin yli äyräittensä. Tyhjennän vähän kylpyammetta ja keskityn taas vuotavaan viemäriin ja siinä lasten kylpiessä tulee samalla revittyä koko kylppärin lattia auki, suljettua vessanpöntön vesi ja pestyä kaikki minkä vaan voi pestä... Onneksi sen uuden nätin lattian alla oli edelleen se vanha muovimatto. Se vessan viemäri, siis se mistä ne kakat ja pissat periaatteessa poistuu, on kaiketi vuotanut jo kaksi ja puoli vuotta ilman että me ollaan tajuttu. Nyt vessa on käyttökiellossa ja odotellaan että saadaan asiansa osaava putkimies katsomaan mistä on kyse. Kädet on kyynärpäitä myöten ristissä että me puhutaan satasista eikä tonneista ja ettei välipohjassa oo ihan kauheesti sitä kakkalientä.

Vielä illalla tää ahdisti mua ihan kauheesti. Onneksi nyt uuden päivän valjettua sekin on taas asettunut mittasuhteisiinsa... se on kuitenkin vain vesivahinko ja jos se olis ihan hirvittävän mittava sellainen, niin kai se vesi olis meillä tässä vaiheessa jo alakerrassa asti.

M lähti kouluun, pojat on räkäisiä ja istuu tässä vieressä tekemässä hienomotoriikan harjoituksia – laittaa rahaa säästöpossuun... mä muuten pesin ne kolikot ensin, hullu kun olen.


Kommentit

  1. Olipa ikävä yllätys vessassa. Toivottavasti ei ole iso tuho.

    Kiva hienomotoriikkaharjoitus pojilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuho osoittautui onneksi pieneksi ja helposti korjattavaksi.

      Musta tossa harkassa parasta on se että lapset tykkää ja jaksaa tehdä sitä, paitsi K joka nyt ei kauheesti jaksa mitään näperrellä :)

      Poista
  2. Toivotaan ettei tuosta tullut suurempaa vahinkoa. Meillä on myös ollut veden kanssa ongelmia, mutta lähinnä mitä tulee sen käyttöön, juurikin esimerkiksi ruokaa laitettaessa. Mietin myös kauan, mistä haju tulee, ja se oli vesi itsessään. Meillä tämän varmasti korjaa vedensuodatin. Ikäviä kuitenkin tällaiset jutut, teillä toki hieman erilainen tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut sen suurempaa ongelmaa :) Korjattu ja jatkettu elämää samassa talossa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...