Siirry pääsisältöön

narkkari


Onhan mun myönnettävä, että niin harvoina hetkinä kun kykenen katsomaan omaa elämääni jonkun toisen silmin tai vaan asettumaan sen arkisen karmeuden yläpuolelle, niin onhan tää aika huvittavaa. Onhan se koomista olla nelikymppinen kolmen lapsen kotiäiti ja joutua randomiin huumetestiin lääkärissä ja siihen kuppiin pissiessä - labrantädin odottaessa oven ulkopuolella – pojat vetää kilvan sitä samaista vessaa jolla mä istun sen purkkini kanssa. Mun päivät on täynnä komiikkaa, valitettavan usein täysin tahatonta JA jonkun muun aikaansaamaa...

Mun elämä on myös täynnä vaaratilanteita ja tänään huomasin olevani sittenkin äitini tytär... harrastin vähintäänkin luovaa liikennekäyttäytymistä ajaessani vastaantulijan kaistaa aamuruuhkassa - L paheksuu tätä – eli oikeastaan ajoin sen 100m vastaantulijoitten piennarta enkä aiheuttanut vaaraa kenellekään... sakot olisin kyllä saanut ja mahdollisesti löytänyt itseni myös putkasta kahden lapsen kanssa. Normaalit vaaratilanteet liittyy kuumaan hellaan, valuvaan veteen, portaisiin, porrastasanteisiin ja harvemmin siis muhun.

By the way... kahvi on pahaa, koska kahvinkeitin on descaled etikoitu viimeksi kesällä, ennen Kummitäti T:n meille muuttoa... Pojat ”lepäilee” yläkerrassa ja mä olen siivonnut Halloween helyt ja korut pois ja ripustanut tilalle syksyä – lapset maalas ystävän tekemiä taikataikinalehtiä, I-H-A-N-I-A!!!!  M oli sitä mieltä että seuraavaks on pääsiäinen tai ainakin Valentine’s Day. Se oli harmissaan kun lupasin vaan Turkey Dayta... mutta vähän mieliala koheni siitä että kalkkunanmättäjäisistä alkaa joulu ja näin ollen joulun alkuun on meillä kolme viikkoa – ei paha.

Taikataikinalehtiä

Mut on nyt rokotettu... hinkuyskä, jäykkäkouristus ja influenssa. Pitäis vähän säätää vatsataudin jälkeisiä veriarvoja karpalomehulla, muuten kaikki hyvin. Lääkäri sanoi et näytän hyvältä, kivaa että edes jonkun mielestä. Mä sanoin et oon aloittanut juoksemaan. Me ollaan L:n kanssa käyty samalla tohtorilla – kotoisasti Debralla – kymmenen vuotta. Niin ja se huumetesti; sinne saattaa siis joutua jokainen jolla on reseptikipulääkkeitä – narcotics – säännöllisessä käytössä ja siinä katsotaan kahta asiaa a) ettei pissasta löydy muita kivoja huumeita ja b) että sieltä löytyy niitä huumeita joita sieltä pitäiskin löytyä eli etten väärinkäytä tai myy. Kas kummaa läpäisin. Kerran vuodessa tehdään myös huumesoppari jossa lukee mitä syön ja kuinka paljon ja samalla lupaan ilmoittaa jos päädyn käyttämään jotain muitakin huumeita... mun käytöllä tää on oikeesti lähinnä lainsanelema pakko, mutta laki on laki.

Päivän odotushuoneita... lisää vielä tulossa...

Kardiologilla, torstaina 1.11. klo 9:30

Mosaicista oltiin myöhässä ja ne oli jo ovella vastassa... Mosaic, torstaina 1.11. klo 9:50 

 Lakeshore Clinic - meidän "terveyskeskus" torstaina 1.11. klo 10:30
Debran huoneessa odottelemassa Debraa

 Takaisin odotushuoneessa odottelemassa labraa

Matkalla autolle... pitkästä aikaa asukuva    
O:n paita - Mini Boden, housut - Diesel ja tossut - Vans.
K:n  paita - Hanna Andersson, farkut - Gap Jeans ja tossut - Stride Rite.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää