Siirry pääsisältöön

ja voittaja on M!


Mun M voitti Klinikan piirustuskilpailun!!!!! Se saa palkinnoks jonkun jätskilahjakorttisysteemin, mutta tänään L anto sen valita miten se haluaa voittoaan juhlistaa. Mentiin sit koko perheellä ravintolaan syömään, M:n valkkaamaan ravintolaan – Red Robiniin. Kaikki kolme valkkas itse mitä haluaa syödä ja M jopa tilas ihan itse... kahdelle hampurilaiset rankalaisilla ja meidän kotivegelle – O - grilled cheese ja mandariinin lohkoja.

Illalla tilasin netistä kalkkunan kiitospäiväksi, pienimmän minkä löysin ja tääkin on siis useamman kilon – Pikku-Heidin Luomu Super Mini Kalkkuna. Hyväähän se on mutta realiteetit on mitkä on... K ehkä syö, O ei missään tapauksessa, hyvällä onnella M tykkää ja huonommalla hädin tuskin maistaa. Kaksi aikuista ei jaksa loputtomiin syödä yhtä ja samaa lintua. Meillä on aina ollut isot juhlat ja pöytä koreena, parhaimmillaan muistaakseni kolmetoista tän saman pöydän ääressä. Tänä vuonna hellitettiin ja todettiin että ollaan vaan keskenämme. Onko meistä tullut laiskoja vai erakoita? Ehkä vähän kumpaakin tai vaan uupuneita...

Mun torkkupeitosta puuttuu enää kymmenen lappua, 32 on jo neulottu ja suurin osa niistä odotushuoneissa, muutama autossa, pari illalla telkkarin edessä ja yksi tai kaksi MOPS kokouksessa.


neulotut "lättyset"

L pakkailee tossa sivussa. Huomenna me viedään se päivällä kentälle, M saa tulla koulusta mukaan kesken päivän ja ajetaan kentältä sit suoraan terapiaan...  Sille on helpompi ja parempi nähdä ihan konkreettisesti et L lähtee. Sit ollaan viikko keskenämme. 


Kommentit

  1. sanna9. marraskuuta 2012 klo 13.05

    Häh, mitä tapahtui mun eiliselle onnitteluviestille? No uudestaan siis:

    MAHTAVAA M, isot onnittelut. Ja pisteet L:lle, kun keksi noin hienon palkinnon. Kyllähän voittajat aina ne "Mitalikahvit" saa.

    TSemppiä reissun ajaksi. Mua alkoi naurattamaan, kun lähden siskon luo Lontooseen ja tuliaisiksi pyysivät Oltermannia ja karjalanpiirakoita ja ruisleipää (yleensä viedään myös kotletteja, KAllen mätitahnaa ja kotisinappia => tähän se silmiä pyörittelevä hymiö;). Toki leipovat myös itse, mutta nyt ei välttämättä ole aikaa, kun toinen lapsi just syntyi. Mutta mä kyllä ainakin koitan kysellä vierailta, että mitä haluavat, eihän kaikki ees tykkää noista perinneruuista. Tosin en kyllä syö esim. mämmiä itse, joten sitä en ees koita tarjoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa9. marraskuuta 2012 klo 13.44

      Kiitos, kiitos! JA ONNEA myös sinne! Ihania ja mahtavia uutisia!!!! L tuo mulle Auran sinappia, Fazerin sinistä ja ruisleipää tuliaisiksi ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Davi

Pieni käsi ottaa tiukasti kiinni mun kädestä, käännän katseeni käden omistajaan, ruskeasilmäiseen poikaan, jonka paita on päällä takaperin, napit selässä. Lapsen katse on tarkka ja kysyvä: Kuka sinä olet? Katson lasta, laskeudun hänen tasolleen ja hymyilen, kysyn, onko hän kenties Davi? Kerron hänelle olevani Ms M. Poika nyökkää. On vuoden toinen kouluviikko ja eskarilaisten ensimmäinen koulupäivä. Davi on viisivuotias eskarilainen ja yksi koulun monikielisistä oppijoista.  Muutama päivä myöhemmin sama pikkumies juoksee perässäni koulun käytävällä ja takertuu kahdella kädellä mun jalkaan. Toinen koulun MLL*-opettajista seuraa perässä ja muistuttaa pientä poikaa, että hänen pitäisi olla ruokailemassa luokkatovereittensa kanssa. Kommunikaatiovälineenä ovat lähinnä viittomat ja taskutulkki sillä yhteistä kieltä meillä ei vielä ole. Saatan pojan ruokasaliin opettajan kanssa ja pääsen lopulta jatkamaan omaa matkaani. Pienestä takiaisesta tulee kuitenkin vakituinen seuralainen myös minul...
Lähetä kommentti
Lue lisää