Siirry pääsisältöön

matkaan ennen aamunkoittoa

M terapiaan - kotiin poikien kanssa - terapiaan hakemaan M ja jättämään O - lankakauppaan - terapiaan poimimaan O kyytiin - tossukauppaan kun M:n tearapia tossut on jääneet pieneksi, ei löytynyt - ruokakauppaan - lounaalle Taideopen kanssa - kotiin vaihtamaan M:lle balettivaatteet ja mulle ulkoiluun sopiva asu - M balettiin - me muut joen rantaan ja kävelylle - M baletista - kotikauppaan ostamaan mandariineja kassalla molemmat pojat karkaa ja silmäkulmasta näen muutaman arvostelevan katseen... joku nainen pyörittelee silmiään kun saan jannut kiinni... yrittäkääpä itse pystyä parempaan ilman väkivaltaa... #@!#tana! - kotiin... kello on taas jo melkein neljä - postit - kuitit, tai siis ne kuittien summat L:n exceliin - tanssia ja laulua lasten kanssa - K jäähylle kun puri M:aa - O:lle pussi ranskalaisia ja pelti ja käyttöohjeet, M kiukkuaa jotakin olkkarissa, mutta tulee lopulta mukaan laittamaan ruokaa... - K takas jäähyltä ja pesemään mandariinit, O liittyy seuraan ja kohta meillä on puoli taloa tiskattuna - syömään - siivoa pöytä ja sotkut, tähän ei kukaan vahingossakaan osallistu - lapset kylpyyn - K haluaa kylvystä kakalle ja takas kylpyyn ja kakalle ja takas kylpyyn - O haluaa sänkyyn... lopulta kaksi nuorinta on pestyinä ja puhtaina sängyissään, K ei koskaan saanut kakattua - M:n hiustenpesu - M ylös kylvystä ja rasvaus ja kynsienleikkaus ja hampaidenpesu ja yöpaita - valkataan M:n aamun vaatteet yhdessä - Koira ulos - roskis ulos - pari erää lautapeliä M:n kanssa ...ja lopulta aikaa kirjoittaa, M leikkii edelleen tässä vieressä.

Taideopelle kiitos kahvista! Oli kivaa jutella ja turista...


Snouqualmie Riverin tulvamerkit vuosien varrelta...
K:n housut - Peek, villis - Hanna Andersson, paita - Mini Boden 
Mies ja joki
Ai joku öttiäinen vai?


Siivotaan nää ylimääräiset lehdet tänne jokeen...

Prima Ballerina





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...