Siirry pääsisältöön

ensilumi


Kevään kolmas päivä, siis noin virallisessa mielessä... Koko talvena ei ole satanut lunta nii että sitä olis maahan asti jäänyt ja tänä aamuna saatiin sitten pari tuumaa, kevään kunniaksi - ensilumi. Mua säälittää mun narsissit, helmililjat ja pionit. Sunnuntaihin mennessä pitäis taas olla kevät... +15C ja aurinkoista.



M lähti vastahakoisesti kouluun L:n kyydissä. Olis se bussillakin päässyt, todennäköisesti myöhässä, enkä mä muutenkaan oikein luota noitten härveleitten talviajo-ominaisuuksiin. Tapahtuma oli sen verran tavallisuudesta poikkeava että neidin saamisessa koulukuntoon ja autoon oli kokolailla työtä, se kun olis vaan halunnut katsoa ja koskettaa – lunta.

Pojat haluu ulos. Mä en tosiaankaan halua, mutta ymmärrän että sinne on lähdettävä ja tarjottava keväinen talvielämys tolle kaksikolle.  Toisin kuin tottuneella suomalaisella äidillä, mulla ei ole aavistustakaan siitä mitä noille pitäis laittaa päälle. Haalarit taitaa olla 86cm ja seuraavat 110cm – kai - pojilla mittaa metrin verran. Kurahousut ja sadetakki? Alle fleece haalari? Jalkaan kumpparit? Onkohan meillä edes käsineitä noille... Ajatuskin röykkiöistä lumen kastelemia vaatteita tuntuu vastenmieliseltä. Nostan hattua jokaiselle joka painii tän valkoisen massan kanssa kuukausia. Pullantuoksuinen kotiäiti ja martta nostaa päätään ja suunnittelee ulkoilun jälkeen lettuja ja kaakaota, elämysaamua.



K käy muutaman minuutin välein kysymässä koska mennään ulos... joo, joo, mennään, mennään...


Kommentit

  1. Mukavaa lumipaivaa teille! Odotin jo kevatta taalla Alaskassakin, mutta nyt on taalla(kin) lunta luvassa, ja blizzard warning iltapaivan iloksi..... toivottavasti weatherman on vaarassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti siellä selvisitte lumimyrskyittä!

      Poista
    2. Blizzard warning osoittautui vaaraksi, mutta nyt on uusi snow warning taksi illaksi... 12-18" lunta. SIGH. No, meidan aika Alaskassa alkaa olla ohi tosin, joten onhan tama arktinen elama jo voiton puolella :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...