Siirry pääsisältöön

alaston leipuri

Suomalaisten juhliessa juhannusta mä hoidan M:n Erityisopen – siis sen vanhan ei Enkelin – kissoja. Mietin et miten mä nyt tänkin tulin luvanneeksi, ajaa toiselle puolelle järveä kahdesti päivässä antamaan katille penisiliiniä. Onneksi se Ope tulee takaisin kotiin tänään. Kotimatkalla käydään lauman kanssa kaupassa, syödään aamiaista ja sit keskityn jättämään erilaisia viestejä sinne ja tänne. Yhden niistä Autismi Klinikalle. Mä en tiedä miksi se edelleen tuntuu musta jotenkin tappiolta. Puhelinvastaajalle luettelen ne tavalliset... M:n nimen, syntymäajan, mun nimen ja puhelinnumeroni. Kerron et ollaan viimeksi käyty siellä elokuussa ja et haluun varata ajan joko Noalle – käyttäytymisterapeutti jota ollaan tavattu – tai sit sille uudelle tyypille.

Vakuutusyhtiöltä tulee viesti että M:n ABA korvattavuus on voimassa vuoden loppuun, kesäkoulu on siis täten maksettu. Kasaan heinäkuun kalenteria ja välillä paimennan tota taskulampuilla-kitaroilla-merirosvolaivoilla miekkailevaa ryhmää. Illaksi tarttis leipoa kakku. M haluaa suklaakakun, mä olin ajatellut mansikkaa, lopputulos on kai jonkinmoinen kompromissi – tiikerikakku kermalla ja tuoreilla vatuilla.

Ohimennessäni tungen hampaidenvalkaisumuotit suuhun. Mä oon vihdoinkin nöyrtynyt ja todennut et pakko kai munkin on hampaani valkaista. Muotit on olleet keittiön kaapissa jo useamman vuoden – ne saa täällä hammaslääkäristä udein ikäänkuin tervetuliaislahjana - ja ne tahnat jääkaapissa odottelemassa mun inspiraatiota. L valkaisi omansa ekaa kertaa kuutisen vuotta takaperin ja on sen jälkeen aina silloin tällöin – kerran tai kaks vuodessa - tehnyt uudestaan pikakuurin. Itseäni ei niinkään oo häirinnyt hampaiden keltaisuus vaan enneminkin ne kahvi ja punkkutahrat.



Iltapäivällä pojat nukkuu yläkerrassa päikkäreitä valmistautuen iltaan kauneusunilla. M lajittelee olkkarissa duploja ja mumisee jotakin mennessään. Kakun leipomisen jäljiltä se on edelleen alaston leipuri, päällä marimekon essu. Se uus ravintolisä tuntuu uppoavan ainakin pirtelössä, tilasin siis laatikollisen $35/24kpl.




Ihailen naamiksessa juhannusmaisemia, kymmeniä auringonlaskuja ja kokkoja ja kesäisiä uimarantoja, laitureita ja saunoja. 



Tunnisteet:

Kommentit

  1. vintti22. kesäkuuta 2013 klo 10.25

    Mie vaanny halusin kertoa olevani olemassa, vaikken mitään ehdi/jaksa/kykene/pysty lukemaan- edes oikeastaan itse edes päivittämäänkän.
    Elämä on nyt tässä kohden jotenkin.
    Onneksi loma
    Pian.
    ehkä.
    Jyrkkä ehkä.

    Lämpimiä ajatuksia, muista pitää huolta itsesäsi ja omasta jaksamisestasi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa23. kesäkuuta 2013 klo 9.15

      Kiitos vintti! Kyl tää taas tästä iloksi muuttuu :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää