kun äidiltä meni hermot

Sen vuosi sitten olin siis maannut koko yön paikoillani, saanut sisäisen verenvuodon ja maannut taas hievahtamattakaan, joka paikkaa kolotti ja särki ja edessä oli päivä täynnä tutkimuksia ja tutkimusten kavereita. Tässä vaiheessa tiedettiin ettei vika ole sydämessä ja seuraava epäilys oli – keuhkot.

Tänä vuonna eilinen oli onneksi toisenlainen. Ensimmäinen pitkästä helleaallosta, lämmin kuin lehmän henkäys. Tältä äidiltä meni iltapäivästä pahan kerran hermot, mutta noin muuten oiken onnistunut. Käytiin Taideopella kahvilla ja leikkimässä ja allekirjoittanut vähän purkamassa sydäntään. Lapset heitteli vesi-ilmapalloja pihalla ja suihkutteli toisiaan vesiletkulla... kotiin matkas kolme lasta puolialastomina.

No miten ne hermot sit meni? Tultiin kotiin, laitoin märät vaatteet pesuun, tyhjensin tiskikoneen ja ”I’m hungry...” valituksen säestämänä laitoin ruokaa. M halus ruokaa jota voi pureskella, selvä... laitoin siis pureskeltavaa ruokaa kaikille kolmelle. Ruokapöydässä M ilmoittaa kuin uutena asiana että tiedänhän mä ettei hän syö ruokaa – joo tiedän. Hän haluaa pirtelön. Hullu tai epätoivoinen kun oon, teen pirtelön. Teen pirtelön, jotta pikkutyranni voi kertoa mulle ettei halua sitä vaan ottais mielellään jäätelöä. Tässä vaiheessa pojatkin tajuaa että heidän ihan tavallainen kana ja pasta ja vihannekset on oikeestaan aika perseestä ja hekin mieluusti ottais pirtelöä tai jäätelöä tai ehkä molemmat. Jostakin korvien välistä kuuluu sellainen pieni naps. Astelen pakastimelle, kaivan ulos puolengallonan paketin vaniljajäätelöä – vähän vajaan 2 litraa – ja jaan sen ristillisesti tasan kolmeen kulhoon. Isken kulhot niitten eteen ja heitän lusikat pöydälle, nappaan tuoreen Kodin Kuvalehden kainalooni ja ilmoitan että on kaikkien kannalta huomattavasti parempi jos tästä ei aiheudu sotkua ja painelen yläkertaan lukemaan lehteäni. Mennessäni työnnän ne kolme koskematonta lautasta Koiran eteen, keittiössä on hiljaista.

Vartin päästä ne tulee makkariin muina miehinä, kertoo että he pyyhki toistensa kädet ja suut ja ettei kukaan oo tahmee. Alakerrassa odottaa K:n puolikas kulhollinen jäätelöä, M:n melkein koskematon ja O on tyhjentänyt omansa. Oli siistiä, ei sotkua. Lapsellista? Joo. Mutta kyllä teki hyvää hetken aikaa olla taas kolme tai viis tai jotakin siltä väliltä. Otin jääkaapista sen viimeisen oluen ja istuin alas. Autan vauhtikaksikolle lohikäärme-dinosaurus-krokotiiliasut päälle. Ne on aika hauskan näköiset lohikäärmeet... M:n asu on kokoa 18kk ja K:n 24kk.

Ilalla ajaelin yhteen noista järvenrantakaupungeista, juhlimaan Kummitäti K:n synttäreitä. Siellä oli muitakin lämpömittarin näyttäessä 30C:sta vielä seitsemän jälkeenkin. Meillä oli kivaa, Mojito oli hyvää, ruoka pahaa. Istuttiin pitkään, muisteltiin meidän yhteistä tietä, tällä kertaa niitä hyviä ja hauskoja asioita.

tunnelma - hyvä, ruoka - huono