Siirry pääsisältöön

mun sydämellä on kypärä

Synttärit tai ei, elämä jatkuu ennallaan. M meni pitkän aamiaisen jälkeen myöhässä kouluun, tapasi koulussa palomiehen, sai hetken istua kuskin penkillä ja kurkistaa ambulanssiin. Sillävälin kotona leikittiin – merirosvoa – nukuttiin varhaisen aamun sanelemana päiväunet ja valmistauduttiin iltapäivän terapioihin.

keijukaisprinsessa, prinssi ja O lähdössä terapiaan


Klinikalla kaikki ennallaan, käytävällä törmättään ABA ohjaajaan ja neuvoteltiin tulevan maanantain evaluaatiosta. M:lla on edessä testisessio kesää ajatellen; tunti testejä, toinen sosiaalistentaitojen ryhmää ohjaajan tarkkaillessa. Lisäksi toivomus oli että mä toisin sille M:n IEP:stä (mukautetun opetuksen suunnitelma - se oli se hojks tai jotakin sinne päin) kopsun ennen meidän palaveria.

Päivälliseksi O halus pastaa ja ”pink sauce” ja lihapullia. K:n toivomus oli kalanruotoja ja koirankakkaa. Päädyin ensimmäiseen vaikka jälkimmäinen toki olis ollut edullisempi päivällisvaihtari. Tuttua kaavaa noudattaen M ei syönyt (säästi tilaa jälkkärille), K ei malttanut syödä ja O söi kaksitoista – OIKEESTI!!!! - lihapullaa ja kaiken pastan. Jälkkäriksi tarjoiltiin eilistä kakkua, jätskiä ja keksiä. Mulla on käsissäni toinen lapsi jonka syömistä mä en osaa käsitellä. K ei malta syödä, mutta kiltisti se istuu pöydässä syömättä kunnes kaikki on syöneet. Tänään syynä oli ymmärrettävästi kaikki ne uudet ja ihanat lelut mutta eikö samaan rahaan kannattais syödä, kun kuitenkin joutuu odottamaan muita.

L kävi uudestaan lääkärissä, sai antibioottipiikin ja paremmat tropit mukaan. Huomisen sairauslomaa. Ottaen huomioon ettei täällä oikeastaan tunneta käsitettä sairausloma, on se aika huikeeta... ehkä mun olis pitänyt kannustaa sitä jäämään sänkyyn eilen.


Huomenna ihan tavispäivä, keskiviikkona K:n koulutestit, torstaina tavallista ja perjantaina meidän hääpäivä ja poikien lääkärit. 

Mielenkiinnolla seuraan miten M:n ja pyöräilykypärän suhde kehittyy. Oon tän ennenkin todennut, ainakin jouluna ja kai ennen synttäreitäkin. M on lapsi joka ei halua mitään eikä kiinny mihinkään tai ollut mitenkään mainittavan innostunut yhtään mistään. Se ei kai oo koskaan kauheesti kiintynyt mihinkään, paitsi meihin - siis meidän perheeseen. Kyllä se Kissasta aina välillä puhuu, mutta sen ettei Kissaa enää ole se ohitti olankohautuksella ja ohittaa edelleen. Koiralla ja sillä on merkillinen suhde. Koira tuntuu useimmiten olevan lähinnä tiellä, eikä sen karkailutkaan M:aa kauheesti oo huolestuttaneet - ei niin että edes pitäis, mutta... Koiralle M on kuitenkin selkeesti tärkee ja ottaen huomioon että Koira on puhtaasti mun koira eikä se nyt niin kauheesti muista kuin musta ja Kummisetä K:sta. Nyt M:llä on fillarikypärä ja se kypärä on useimmiten sen päässä. Tää on uutta.

M ja sen kypärä... kahvilassa, ruokakomerossa, lähdössä terapiaan, iltapalalla kylvyn jälkeen, aamulla suremassa...

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

koekaniini - mukana tutkimustyössä

Puhelimen näytöllä vilkkuu liiankin tuttu puhelinnumero ”Yläkoulu – terveydenhoitaja”, on maanantai ja kello tuskin kymmentä. Tiedän jo ennen vastaamista, että mentävä on, hakemaan poika kotiin. Laitan palaverista äänet pois ja vastaan: ”Hei Alina, onko taas aika?” – Joo, ottanut lääkkeet 45 minuuttia sitten eikä olo helpota. Varttia myöhemmin harmaankalpea teini marssii huoneeseensa, sulkee verhot ja käy nukkumaan herätäkseen tunteja myöhemmin. Minä palaan mun palaveriin. Huonolla tuurilla sama kuvio toistuu myös tiistaina. Eletään helmikuun alkupäiviä ja vastaavanlaisia koulupoissaoloja on jo ehtinyt kertymään seitsemän, tammikuusta. Päänsärkypäiviä yhteensä reilu kymmenen. Laitan viestiä päänsärkypolille ja saan ajan seuraavalle viikolle.  Päänsärkypolin neurologi on ihan mieletön tyyppi. No, meidän lastensairaala nyt muutenkin on aika ihana, mutta jotenkin se miten nää kohtaa teinin ihmisenä, ei sairautena. Kyselee tietokonepelit ja elokuvat, myöntää avoimesti, että vaikka se e...
Lähetä kommentti
Lue lisää