Siirry pääsisältöön

PÖP-1

Taisin jossakin välissä mainitakin että täällä kun ostat uuden auton saat sen kaupasta mukaasi ilman kilpiä ja takaikkunaan liimataan vaan sellainen paperilappu joka toimittaa kilven virkaa siihen saakka kunnes ne oikeet kilvet saapuu autoliikkeeseen tai auto on rekisteröity sille halutulle kilvelle. Haluttu kilpi tarkoittaa siis mukana siirtyvää personoitua tai erikoiskilpeä. Meillä on viimeiset vuodet ollut kummassakin autossa personoitu kilpi, tyyliin "KOIRA". Sellainen, josta kaikki tutut tietää het et se on meidän perheen auto. Nyt ensin L halus vaihtaa omansa musiikkikilpeen ja mä vaihdoin perässä a) kuuluakseni samaan sarjaan ja b) koska se näytti hyvältä. Näillä erikoiskilvillä rahoitetaan sitä kohdetta kenen kilven valitsee, meidän kohdalla musiikinopetusta kouluissa. Vaihtoehtoja on palomiehistä, lemmikkieläimiin. Oma teksti taviskilvessä maksaa $40 ja erikoiskilpi maksaa saman. Persoonallisia kilpiä näkyykin aika paljon.




taviskilpi johon voi halutessaan valita tekstin

tällaiset meille tuli.
Näihinkin olis voinut joko valita oman tekstin tai siirtää sen vanhan personoidun kilven tekstin mukanaan.
vaihtareita on vielä paaaaljon enemmän


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Nina23. kesäkuuta 2013 klo 20.08

    Luulin, etta WA oli yksi personalized license plates:n luvattu maa, mutta Alaska on ihan oma lukunsa. Taalla melkein joka toisessa kulkupelissa on personoidut plates:t, ja kustannukset personointiin on (muistaakseni) $30.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää