Siirry pääsisältöön

keskusmuisti

Ruoki ja ulkoiluta Koira, pakkaa M:n eväät, terapia, peruuta tiistain terapia, varaa lääkäri, huomenna lääkäri, huomenna Raamis, iltapäivällä leikkideitti, tapaa M:n Ope, illalla Supper Club, perjantaina bileisiin, huomenna toinen leikkideitti, vahvista lastenhoitaja ensi viikolle, osta melatoniinia, pese pyykkiä, tee ensi kuun kalenteri, muistuta M:aa terapia sijaisesta, illalla L johonkin työtilaisuuteen, hoida Open kissoja, täytä kaavakkeita, lähetä sähköpostia...


Mä olen meidän perheen keskusmuisti. On mulla kalenteri, kaksikin. Keskimäärin käytän siltä kolmatta, sitä joka on mun korvain välissä. Ne kaks muuta on lähinnä muille, tai sit sitä varten et mun pitää nopeesti jossakin kohdassa tietää sopiiko joku aika jollekin tai johonkin vaiko ei. Oletusarvo kaikilta on että mä huolehdin. Pojat nyt ei vielä kykeniskään, M harjoittelee ja tarvitsee tukea muistamiseen, L:llä on töissä niin kiire et hyvä jos se tietää missä me asutaan... mä siis koordinoin, hoidan ja muistan. En valita. En oikeesti valita. Tä taitaa olla jonkinlainen yleismaailmallinen standardi, perheen äiti on kodin keskusmuisti joka tietää kaikkien lääkärit ja hammaslääkärit ja koulujen alut ja loput ja lomat ja muut.  Jos mua ei ole tässä, miten tää hoituu? Kai niillä kahdella kalenterilla... Viime kesänä huutelin vielä ambulanssista L:lle ohjeita siitä mihin soittaa ja kelle vie lapset ja mitä pitää peruuttaa ja muistaa ja hoitaa. Mistä löytyy puhelinnumerot ja sähköpostit jne.

Tässä KAIKKI mitä M eilen söi:
protskupirtelö, tikkari, kolmannes proteiinipatukasta, juusto, mehua, välipalakeksi, jogurtti, 2 1/2 pientä pinaattilettua, pikkujätski

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...